Olin melkein sairaalalla ja pian autoni viereen ajoi Sehun tuon moottoripyörän selässä.
Hän kohautti leukaansa ja nostin käteni tervehdykseksi. Yoongi istui Sehunin takana ja hymähdin kiihdyttäen sitten vauhtiani jolloin Sehun teki samoin.
.......
Astuin ulos autosta lyöden oven kiinni ja korjasin pukuani kävellen Sehunin luokse. Hän otti kypärän pois samoin Yoongi ja Yoongi sitten hyppäsi alas pyörän kyydistä.
Sehun myös ja korjasi sitten hiuksiaan "mennää" hän sanoi. Nyökkäsin ja lähdimme sitten sisälle sairaalaan. Kävelimme käytävää pitkin hissiin mennen korkeimpaan kerrokseen missä Jungkookin huone sijaitsi.
Sinne päästyämme Yoongi meni istumaan penkeille ja kävelimme Sehunin kanssa Jungkookin huoneen ovelle.
"Hm? Punanen valo?" Sehun hämmästyi. "Mulle soitettiin et Jungkookin tilas on tapahtunu muutos" sanoin. Sehun vaihtoi kypäränsä toiseen käteensä ja katsoi rannekelloaan "no meil on aikaa oottaa".
Nyökkäsin ja lähdimme sitten Yoongin luokse istumaan.
Istuin alas kaivaen taskustani Baekhyunin antaman kirjeen ojentaen sen Sehunille. "Jonginilta" sanoin.
Sehun kohautti kulmiaan ottaen kirjeen vastaan avaten sen samantien. Olin utelias ja odotin että Sehun lukee sen ensin.
Sehunin ilmeestä päättelin kirjeen olevan yllättävä. Kirje oli pitkä ja kesti hetki että Sehun sai sen luettua.
Sehun ojensi sen minulle ja huokaisi hieroen niskaansa.
Hei Sehun. Toivottavasti kirje tuli perille. Olisin itse tietysti tullut sua kattomaan mutta tällä hetkellä en siihen kykene. Sain luodin suoraan reiden läpi ja voi olla etten enään kävele. Mut toivon et sul on kaikki hyvin.
En tiedä jäikö meillä jotain kesken ku lähit, mut en haluis vihotella jos meidän välillä on epäsopua. Baekhyun haluu sut takas tänne. Tosin en tiiä kuinka lainvastaisessa elämäntilanteessa oot just nyt, enkä usko et kytän hommat sua kiinnostais. Oot ain ollu enemmän omatoiminen, mut silti paras pari mitä mul on ollu.
Toivon et pääsisit käymään Seoulissa. Tavallaan ikävä sun seuraa, samoin Jungkookin. Sillonku Jungkook ja Taehyung lavasti sen kuoleman ja Baekhyun sai tietää, nii Baekhyun kerto mulle heti. Yllätyin et autoit niitä. Tai no, eihän se ollu mikään yllätys ku ihastuit Jungkookiin. Eihän meillä mitään suhdetta koskaan ollu, kunhan pidettiin hauskaa eikö? Kai mä silti olin kateellinen. Mut se on mennyttä ja siitä on vuosia aikaa. Toivottavasti nähdään pian :)
Terveisin, Kim Jongin.
Lipoin huuliani "mitä aattelet" kysyin. "En tiiä" hän vastasi ottaen kirjeen itselleen.
"Luulen et Jongin rakasti sua" sanoin jolloin Sehun mulkaisi minua. "No mitä?" tuhahdin.
"Mä ja Jongin ollaan oltu parhaitkavereita ja siihen se on jääny" hän vastasi. "Ootte kavereita mut harrastitte kuitenki seksii mont kertaa hm?" naurahdin. Yoongi virnisti "kiva kaverisuhde".
"Turvat kii" Sehun tuhahti taitellen kirjeen taskuunsa. Hymähdin "mennää käymää Seoulissa. Se tekis hyvää muutenki päästä täält pois". Sehun nyökkäsi ja pian Jungkookin huoneesta astui ulos kaksi hoitajaa.
Junghyun käveli luoksemme "hyvä kun pääsit. Jungkook on hereillä ja voi hyvin-".
Suuni loksahti auki ja juoksimme kaikki kolme nuorimman huoneeseen.
"Jungkook??" sanoin ja hän katsoi meihin hymähtäen laskien kirjansa sängylle. Kävelin tämän luo ja halasin häntä tiukasti.
"Luulin et kuolet" sanoin. "Täs mä oon" hän vastasi ja päästin irti jotta Sehun pääsisi halaamaan nuorempaa.
"Luojan kiitos oot kunnossa" Sehun huokaisi.
"Kiva ku tulitte" Jungkook sanoi kun Sehun päästi irti. "Tottakai" hymähdin. "Ootte ilmeisesti ollu tappelussa huh?" Jungkook naurahti katsoen meitä kaikkia.
Raavin niskaani "ois uutisii. Jiron ja Donghyunin kolmas veli on ilmaantunu maahan"
"Kuka?" nuorempi kysyi. "Kaito Lee. Vasta kahdeksantoista enkä tiiä miks ei olla nähty sitä aijemmin" sanoin.
"Kaito.. hmm en oo kuullu. Varmaan tuli kostaa veljiensä puolesta" Jungkook sanoi. "Me pidetään huoli et se ei tapaa sua. Sitä se haluu" Sehun sanoi.
"Mikäs siinä" Jungkook hymähti. "Ooks tosissas??" Tuhahdin. "Missä asemassa se on?"
"Asanin 2. johtaja" sanoin. "Tottakai sitä kiinnostaa henkilö joka tappo sen pomon" Kook hymähti.
"Entä jos se tekee sulle jotain" Yoongi kysyi.
"Tääl on vartijat. Voin pyytää ne tänne Kaiton vierailun ajaks"
Huokaisin "no. Mä, Sehun ja Yoongi mennään Seouliin. Tapaamaan Jonginia". "Onks sil kaikki hyvin?" Jungkook kysyi. Sehun laski katseensa lattiaan "no se saattaa olla halvaantunu mut muuten sil menee hyvin".
"Oh..no menkää. Pärjään tääl" Jungkook hymähti.
"Ootko varma? Me ehk viivytään siel pari päivää" sanoin.
"En pääse sairaalast viel hetkeen pois. Ei tääl ois teille mitään tekemistä" Jungkook sanoi. Nyökkäsimme ja pyysin Sehunia samoin Yoongia lähtemään hetkeksi ulos huoneesta.
"Mitä mieles" nuorempi kysyi ottaen kirjan käteensä.
"Sul tuli sydänkohtaus viikko sitten ja sanoit et se johtu musta. Anteeks" sanoin.
"Nii joo. Se oli painajaista älä välitä"
"Mut pelkäätkö oikeesti menettäväs mut..?" kysyin istuen tuon jalkopäähän. Hän oli hetken hiljaa laskien kirjan alas. Katsoi minua silmiin "sä jätit mut. luuletko et se ei olis kiinnostanu mua?".
"Otit heti Sehunin. Eks oo kiinnostunu siit" kysyin.
Hän nousi istumaan eteeni, veti käsivarrestani minut lähemmäs itseään ja huuleni painautui tämän omille.
Räpäytin silmiäni hämmästyneenä. Emme suudelleet, kunhan olimme hetki näin.
Hän irtautui ja katsoi minuun "Sehun ei oo kiinnostunu musta, enkä mä siitä usko pois. Ei meil oo mitään".
"Miks te sit-"
"Taehyung-ah. Usko jo."
Lipoin huuliani ja asetin käteni tämän käden päälle "mut..eiks Sehun tykkää susta?"
"Kai sä itekki näit miten se oli heti ku aiheeks otettiin Jongin" tuo naurahti.
"turvat kii, me ollaan aina oltu vaan kavereita Jonginin kanssa"
"hmph..nojoo" huokaisin. "Sanokaa Jonginille terkkuja" nuorempi hymähti. Nyökkäsin ja kävelin ulos huoneesta.
