10. Kellon tikityksiä

239 11 2
                                    

•OLLIN POV•
Lähdin kävelemään huoneeseeni missä puhelimeni soi kovaa vauhtia. Vastasin siihen ja kuulin jonkun puhuvan. "Haloo, onko Olli matela puhelimessa?" Kuului puhuva ääni. "J-joo on" vastasin hänelle. "Okei, soittelen y/n asialla. Sinut oli merkattu hänen kumppanikseen. Onko tämä totta?" Kuultuani tuon toivoin että se olisi ollut totta. " Ööh ei me olla yhessä" sanoin hänelle. "Anteeksi tässä on käy-" "Ei se haittaa. Kerro miten y/n voi" "voit tulla katsomaan häntä sairaalalle tänään kello 13:00. Laitan sinulle vierailu ajan ylös." Hän sanoi. "Okei" vastasin ja lopetin puhelun. Oltuani studiolla jo jonkin aikaa, istuin vain sohvalla tuijottamassa kellon viisareita, että ne liikkuisivat eteenpäin nopeammin. Teki mieli lähteä sinne heti, mutta en voinut. Olin niin huolissani y/n. En ollut koskaan tuntenut mitään niin suurta huolenpitoa ketään kohtaan, paitsi häntä. Olin tainnut rakastua.

•JOONAKSEN POV•
Herättyäni lähdin kohti olohuonetta. Näin Ollin istumassa kärsimättömän näköisenä studiomme sohvalla tuijottamassa kelloa keskittyneen näköisenä. "Onks kaikki ihan Ok?" Kysyin häneltä vähän ihmetellen. "Aa joo on. Mä lähen kohta sairaalalle." Hän sanoi minulle. "miks?" "Kattomaan y/n? Eksä muka muistanu et se on sairaalassa.." "oon viel vaa vähä väsyny, mut joo mee vaan"

•OLLIN POV•
Kellon viimein lyötyä 12:30 lähdin ajamaan kohti sairaalaa. Ajettuani autoni parkkiin, nousin ylös ja suuntasin kohti sisäovia. Menin infopisteelle, ja sanoin asiani. "Moikka, mä tulin tapaamaan y/n" "selvä, ja nimi oli?" "Olli matela" "Okei, tuosta ovesta vasemmalle, ja huonenumero 135." "Okei kiitos." Istuttuani odotuskäytävällä jonkin aikaa, kuulin hoitajan huutavan minun nimeäni. "Olli matela" lähdin huoneeseen päin, ja siinä hän makasi. Niin rauhallisen näköisenä, mutta niin väsyneenä. "Miten y/n voi?" Kysyin. "Häneltä oli murtunut kylkiluu, ja käsi oli nyrjähtänyt. Päähän ei onneksi kohdistunut mitään vammoja. Pidämme häntä lääkkeen avulla nukutuksessa, että hänen kehonsa saa levätä." Hoitaja sanoi minulle. "Selvä.." vastasin. "Voisimmeko olla hetken kahdestaan?" "Tottakai" hoitajan lähdettyä huoneesta, menin istumaan hänen viereensä. Otin häntä kädestä kiinni ja kuiskasin.
~Mä teen mitä tahansa että sä selviät.~

•Dark love•Où les histoires vivent. Découvrez maintenant