But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Matka sun luo - 1

Oli kesäkuun kolmas ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Hyvä, jos kello oli vielä edes yhtätoista. Astelen koulun ovista ulos, vanhan yläasteeni. Peruskoulu olisi nyt purkissa ja kesä odottaisi. Parkkipaikalla isä odotti minua mustassa Bemarisaan. Istuin tappavan kuumaan autoon ja näytin todistustani. Päättotodistyksen keskiarvo oli 9.54.

Muutamaa tuntia myöhemmin tungin tavaroitani kahteen matkalaukkuun. Miten ikinä saisin kaiken mukaan? Vanhemmat lähtisivät ulkomaille pariksi kuukaudeksi ja minut häädettäisiin maalle isovanhempieni luokse, keskelle ei yhtään mitään. Junalla matka taittuisi vajaassa neljässä tunnissa, mutta en halunnut lähteä. Kesä keskellä ei mitään, ilman kunnon verkkoa ja kavereita. Mukaan olin pakannut varmasti lukuisesti kaikkea turhaa, mutta mistä minä tietäisin mitä tulen muutaman kuukauden aikana tarvitsemaa. Pian alakerrasta kuului äidin huuto merkiksi siitä, että olisi aika lähteä. He heittäisivät minut laukkujeni kanssa juna-asemalle.

-

"Heippa sitten Daniel!" Kuuluu vielä äidin huuto ennenkuin juna lähtee liikkeelle. Junassa oli tappavan kuumaa, vaikka minulla oli vain shortsit ja t-paita ylläni. Ensimmäiset kaksi tuntia sujuivat puhelinta selaillessa, mutta pian kyllästyin siihenkin. Viimeiset tunnit päädyin kuuntelemaan musiikkia samalla, kun maisemat kääntyivät nopeasti uusiin.

Pitkä juna pysähtyy vesi sateeseen ja raahaudun ulos junasta kahden matkalaukkuni kanssa. Vaari oli luvannut hakea minut, mutta en yllättynyt yhtään ettei häntä näkynyt. Olin viimeksi ollut täällä kaksi kesää sitten ja Vaari oli hajamielisin ihminen kenet tiesin. Rankkasade kasteli violetit hiukseni läpimäriksi, sillä skutsista puuttui selvästi katokset. Varttia myöhemmin auto kaartoi aseman viereen.

"Tule poika tänne! Sä palellut sinne ja et tasan halua olla täällä kipeenä! Vaari huusi auton ikkunasta.

Raahasin tavarani autolle ja tungin laukkuni vanhan ja hieman räjähtäneen jeepin takapenkille. Itse hyppäsin autoon vaarin viereen.

-

Isovanhempieni talo oli iso ja olinkin saanut koko ullakon itselleni. Olin makoilemassa sängyllä, kunnes kuulin portaista askelia. Se oli mummi, joka ilmoitti vieraista. Kai minun täytyi kiinnostua ja tavara naapurit kerta jouduin täällä viettämään koko kesäni. Raahauduin alakertaa ryytyneen näköisenä. Yllätyksekseni vastassa oli kuitenkin poika perheineen, eikä lisää muumio ikään saapuneita ihmisiä. " Aattelin kutsua naapurin pojan kylään, ettei sun tarvi meiä vanhuksie kans kaikkee tehä." Vaari sanoi virnistäen. Pian muut siirtyivät keittiöön kakkukahveille, mutta pitkä, minua ehkä vuoden tai kaksi vanhempi poika jäi seisomaan olohuoneeseen kanssani. Tämän smaragdin vihreät silmät tapittivat minua tummien kulmien alta samalla kun tuo pyyhkäisi vaalean ruskeat kiharat pois silmiltään. Olisin voinut tuijottaa poikaa suu auki. Tämä oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt.

"Moi?" Vieras poika sanoi ja näytti hämmentyneenä. "Kuka sä oot ja kuin vanha oot?" Tämä jatkoi tökkivästi.

Pudistelin päätäni päästäkseni takaisin tähän maailmaan, jonka jälkeen vastasin. "Öh... Mä oon Daniel ja täytin just 16." Sanon pitäen katseeni herra täydellisen silmissä. Tai ei ei ei. Olin juuri tavannut pojan, joten minun täytyi olla vain shokissa siitä, että oli muitakin kuin eläkeläisiä.

"Mä oon Johannes ja täytin talvella 17. " Johannekseksi osoittautunut poika sanoo hymyillen. "Kiva saada tänne oman ikästä seuraa. Tai onhan tossa melkei naapurissa vielä Joella, mut se on jo 23. "

Ilta taittui nopeasti Johanneksen kanssa, enkä saanut tätä enää nukkumaan mennessä ulos mielestäni. En uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta mitä muuta tämä sitten olisi. Tavallisesti en ihastunut juuri kehenkään tai sitten se olisi vain yläaste. Sisälläni olin silti täysin varma, ettei vihreäsilmäinen kikkurapää tuntisi yhtään samoin, joten päätin, että tunteet olisivat salaisia.

Johanneksen näkökulma

Kello oli jo ainakin kaksi yöllä, kun makasin sängyllä kattoa tuottaen. Joku siinä pojassa vain oli, ehkä se oli ne kaksiväriset silmät tai söpöt hymykuopat. En saanut häntä mielestäni. Huomenna tai no aamulla aikoisin kysyä toista kanssani uimaan tai jotain. Päivästä oli meinaa tulossa kuuma. Kun viimein sain nukutuksi, nukuin levottomasti ja aamulla herätessäni olin todella väsynyt.

Käteni hamuili yöpöydältä puhelintani, kello oli jo kahdeksan. Olin pahasti myöhässä lampaiden paimentamisesta. Pomppasin sängystä ylös ja kiskoin mustat shortsit jalkoihini. Paidan puin päälleni samalla, kun kipitin portaita alas ja suoraa ovesta ulos.

| Joo eli hei täs olis ensimmäinen osa. Toivottavasti edes joku on tän tänne asti lukenut ja toivottavasti myös pitänyt lukemastaan! |