But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Pitele mua lähellä - 6

Johanneksen näkökulma

Huuto täyttää hetken hiljaisuuden, mutta muut eivät taida herätä siihen. Unen pökkyräisenä nousen sohvalla istumaan. "Daniel?" Kysyn käheällä äänellä. Aluksi en näe poikaa missään, kunnes tajuan toisen makaamassa sängyllä peittojen ja tyynyjen alla. Nousen sohvalta varovasti ja seuraan hysteeristä nyyhkytystä. Istahdan sängyn kulmalle. "Hei... ei sulla oo täällä mitään hätää." Sanon rauhallisella äänellä ja hinaan vapisevan pojan käsivarsieni suojaan. "Mikä sulla on?" Kysyn hiljaa painaen huuleni pojan päälaelle.

- Kymmenen vuotta aiemmin -

On kaunis kesäpäivä, aurinko paistaa kirkkaimmillaan. Olen kuudenvanha pikkupoika. Veljeni kolmannettoista syntymäpäivät olisivat huomenna, mutta tänään olemme pelaamassa futista suurella nurmikentällä. Äiti ja isä siivoavat sisällä syntymäpäiviä varten, joten jatkuvaa valvontaa ei ole. Veljeni on kuitenkin sen verran vanha, että pystyy vahtimaan minua jo itsekseenkin.

Kirkasta päivää alkaa peittää synkät pilvet ja jatkuvasti yltyvä tuuli. Emme kuitenkaan kiinnitä siihen huomiota. Eihän meitä haittaisi, vaikka vähän kastuisimmekin. Kuusivuotiaan kehoni kerää kaiken voimansa ja potkaisee pallon mahdollisimman pitkälle. Tuuli kuitenkin tarttuu siihen ja lennättää sen läheiseen metsään. Sateen ensimmäiset pisarat putoavat raskaina helteen kuivattamaan maahan, mutta isoveljeni Danny ottaa jalat alleen ja päättää mennä noutamaan pallon. Onhan se paras pallomme. Pienillä jaloilla lähden isoveljen perään, sillä enhän saisi olla yksin. Tuuli vierittää palloa yhä pidemmälle metsän loivaa alamäkeä. Se vierii mäkeä alas ja putoaa pienen lammen pinnalle. Danny juoksee perässä minä aivan kannoilla, kunnes kaikki tapahtuu niin nopeasti. Veli kompastuu ja vierii mäen alas suoraan lammikkoon. Taivaan valaisee kirkas valo, jonka jälkeen sateen peittää raikuva jyrinä. "Daniel mitä sä siellä yksin teet, ja missä Danny on?!" Kuuluu äidin huuto sateen läpi.

-

Danielin näkökulma

Vapisen kauttaaltani itkiessäni vanhemman rintakehää vasten. Tottapuhuen en muista kertoneeni kenellekkään muulle koko tarinaa, ainakaan omista silmistäni. Enkä voinut sille mitään, että tällainen keli toi muistot elävinä mieleeni.

"Dan... Mä oon niin pahoillani." Kuulen Johanneksen kuiskaavan. En oikeastaan oletakkaan tuon sanovan sen enempää, enhän minäkään osaisi. Olen vain kiitollinen, että poika on siinä. Kyyneleeni ei saa loppua ennenkuin nukahdan Johan käsivarsille.

-

Johanneksen näkökulma

Yön aikana myrsky on laantunut, eikä enää jäljellä ole kuin kova tuuli. Oma kehoni makaa vasten Danin omaa. Toinen poika nukkuu edelleen, mutta öisen jälkeen minulla ei ole aikeita herättää tätä. Toinen käteni liikkuu hellästi toisen pojan selkää myöten. Omat silmäni sulkeutuvat, vaikka tiedän etten nukkuisi enään. Kun silmäni eivät häiritse ajatuksiani, alan yhdistellä tapahtumia. En enää yhtään ollut ihmeissäni siitä, ettei Dan osannut uida. Oliko mikään ihme, jos oli nähnyt veljensä hukkuvan. Tai miksi eilen Dan oli ollut outo myrskyn alakessa.

Pian tunnen liikettä rintakehälläni, joten voin arvata, että Dan on herännyt. "Huomenta. Saitko nukutuksi?" Kysyn rauhallisella äänellä aivan tokkuraiselta pojalta.

"Ymmm... joo" toinen mutisee vastaukseksi. Dan haukottelee ja vetäytyy istumaan.

Katson hetken toisen kaunista olemusta ja sanon "Miten sä jaksat?"

" Nyt jo paljon paremmin. " Saan vastaukseksi samalla kun toinen pyyhkii rähmää silmäkulmastaan.

Suutelen Danin otsaa. "Muista, että mulle voi aina kertoa, jos joku on huonosti. " hymyilen tämän jälkeen lämpimästi Danille, joka tuntuu jo heränneen tähän maailmaan. " Sä kyllä kuolaat nukkuessas, että pitäskö mun ottaa paita pois." Lisään vielä.

Toinen irvistää vastaukseksi ja taitaa olla ottamassa paitaani poiskin, kunnes ullakon portaista kuuluu narinaa. Itse hyppään sängyltä ja kipitän sohvalle istumaan. Oven takaa paljastuu Halla, joka hymyilee iloisesti. "Huomenta pojat! Myrsky on tässä laantunut, kuten varmaan huomaattekin. Tulkaa ottamaan aamupalaa, kyllähän teille mummon keittämä kaurapuuro maistuu, vaikka sähköt ei vieläkään toimi."