But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Älä vihaa mua - 8

Johanneksen näkökulma

Olen valmistellut piknikistä täydellisen tai niin täydellisen, kun metsään suinkin sai. Se sijaitsi pienellä aukiolla metsän keskellä. Olin laittanut useamman vietin aukiolle ja ruokaa oli mielin määrin.

Toisen pojan ruumis istui aivan vierelläni. Toisen keho hohkaa lämpöä ja minä hikoan. Toisaalta hikoilin muutenkin PALJON. Tungen viinirypäleitä vuoroin omaan ja vuoroin Danin suuhun. "Haluaako kulta kenties jotain muuta?" Kysyn toiselta, jolla on niin hulvattoman hauskaa, että Dan on kikattanut puolet piknikistä. Se oli söpöä, vaikka yleensä en ymmärtänyt mistä oli kyse.

"Sulla tais olla niitä linssisipsejä mukana anna niitä." Dan vastaa ja alankin seuraavaks syöttää toiselle niitä. En edes ole varma miksi tein niin, mutta ainakin Dan nautti siitä todenteolla. "Sulla on tänään kovin hauskaa, onko siihen joku syykin. Vai oks tää vaa joku hepuli päivä?" Kysyn huvittuneena. Toinen alkaa taas kikattaa minulle, joka saa minutkin huvittuneeksi.

"Mulla on vakava hepuli, joka johtuu siitä, etten oo saanu tarpeeks huomiota. " Dan vastaa minulle ja samalla työntää sipsin suuhuni.

"Jaahas selvä." Syötyäni sipsin vastaan leveä hymy kasvoillani. Sen jälkeen painan huuleni toisen pojan lämpimälle poskelle. "Hetkonen miten sä nyt noin kuuma oot." Totean, koska edes minä en ollut noin kuuma. Olen asettamassa kättäni Danin otsalle, kun tuo käytännön oksentaa päälleni. "Dan..." aloitan kuulostaen vihaiselta, mutta kun näen sekavan pojan hysteerisenä jaloillaan, jatkan, "Ootko sä kunnossa?"

Toisen pupillit ravasivat ympäri valkoista, kun tuo sopersi "Joo, kaikki hyvin. Mä siivoon, oon tosi pahoillani."

Vastahakoisesti riisun likaisen paitani ja heitän sen maahan. "Daniel, hengitä" sanon kävellessäni pojan luokse. Saapuessani Danin eteen toisen silmät painuvat kiinni ja poika menettää tajuntansa. Nappaan hänet kiinni ennen kaatumista ja nyt tunnen kuinka kuuma Dan oikeasti oli. Toinen ei selvästi ollut kunnossa, saatikka oma itsensä. Lasken Danin kehon maahan ja yritän soittaa ensin hätänumeroon, sitten äidille. Lopputulos on molemmilla kerroilla sama, ei kenttää. En usko jaksanavi kantaa toista poikaa, joten peittelen tuon piknik vilttiin ja lähden itse juoksemaan aukiolta pois.

Hetkeä myöhemmin juoksen nurmikentän poikki kotini ovelle. "APUA!" Huudan ovelta.

Äiti kiiruhtaa eteiseen ja selvästi järkyttyy nähdessään likaisen itseni huutamassa. "Johannes mikä on? Ootko sä oksentanut päällesi?" Äiti kyselee hädissään.

"Ei, ei, ei, mä oon ihan kunnossa, mut Dan-Daniel! Se tuli yhtäkkiä tosi kipeeks, oksens mun päälle ja pyörty. Jätin sen sinne metsän aukiolle, kun kenttää ei ollut!" Soperran hädissäni.

"Okei mene sä käymää nopeesti suihkussa tai ainaki vaihda housut. Me lähetään isän kanssa heti hakemaan Danielia. Jos poika täytyy viedä lääkäriin, haetaan sun mukaan." Äiti sanoo ottaen johtaja asenteensa päälle. Nopeasti kumpikin heistä poistui autolla hakemaan Dania. Kylpyhuoneessa heitin shortsini pesuvatiin likoamaan, ja astuin itse viileään suihkuun. Olihan tämä kuvottavaa, mutta enimmäkseen olin todella huolissani Danista. Poika ei olisi tehnyt tätä tahallaan, ei ikinä ja oli muutenkin pyörtynytkin. Pesen kehoni nopeasti, jonka jälkeen kiiruhdan pyyhe lanteillani vaihtamaan vaatteet. Ovi aukeaa nopeasti ja sieltä kuuluu huuto. "JOHANNES, me lähetää sairaalaan, tuutko mukaan?" Huutaja oli isä, enkä epäillyt kysymyksen kohdalla hetkeäkään. Juoksin siis oitis alakertaan ja autolle. Istun takapenkille, jossa juuri ja juuri tajuissaan oleva hysteerinen Dan istuu vierelläni. Toinen on tosi sekava ja itkee.

"Me ei isän kanssa uskota, että tässä on kyseessä mitään kovin vakavaa, mutta pitää tää käydä tarkistamassa. " Äiti sanoo ja katsoo minua samalla, kun isä lähtee ajamaan autoa.

"Joha mä oon tosiiii pahoillani, oikeesti." Dan sopertaa hysteerisesti.

"Noniin Dan... Kunhan tuut kuntoon, niin ei mitään ongelmaa. Enkä oo sulle vihainen, ethän sä mitään tahallasi tehny. " sanon ja katson Dania huolestuneena.

"Älä vihaa mua!" Toinen poika huutaa.

Hämmennyn suuresti ja vanhemmista huolimatta halaan varovasti poikaa. "Mä en ikinä vois vihata sua, oothan mun paras ystävä." Sanon ja tarkoitan siitä kaikkea, vaikka vähän eri sanoilla. Huomaan silti heti miten isä luo auton peilin kautta pahan katseen minuun, joten lopetan halauksen siihen.