Jorko || Joonas Porko X Joel Hokka [VALMIS]

(Luku 20) Mystinen mahakipu

Skippaan nyt pari kuukautta

Joonaksen pov:
Herään aamulla verhojen välistä tulleesta valosta. Availen silmiäni ja kuulen tuhinaa korvani juuresta. Se oli söpö poikaystäväni hän on rauhallisen näköinen nukkuessaan. Pian hänen ilmeensä muuttuu kärsiväksi ja päätän herättää hänet. "Rakas mihin sua sattuu tai mikä sulla on?" Katson tuota huolestuneena. "E En mä tiiä mut tää kipu on tosi paha." Joel tuskailee ja itkee kivusta. "Mä soitan apua." Panikoin ja soitan ambulanssin.
Muutaman minuutin päästä ambulanssi saapuu ja menen avaamaan oven noille. "Hei olen ensihoitaja Elisa ja tässä on minin työpari Joona. Mikä sulla on hätänä?" Tuo nainen kysyy poinaystävältäni. "Sa Sattuu vatsaan." Joel sanoo ja antaa noiden tutkia ja ultrata. "Joo kyllä täällä jotain on, meidän olisi hyvä mennä sairaalaan leikkaukseen." Joona sanoo ja noustaa Joelin paareille.
Seuraavaksi olimmekin sairaalassa. Odotan että lääkärit tulisivat edes jotain kertomaan mutta eihän ne kerkeä. Pian lääkäri kuitenkin tulee luokseni ja katsoo minua hieman huolestuneena. "Miten mun poikaystävä voi?" Katson tuota. "Hyvin, hänellä oli sappikivitauti mutta ne nyt poistettiin ja Joel toipuu." Lääkäri selittää. Nyökkään ja menen Joelin huoneeseen.

Joelin pov:
Katson ovelle ja alan hymyillä. "Rakas sä oot elossa mä säikähdin ihan kauheesti." Joonas sanoo ja tulee halaamaan minua. "Tottakai mä oon en mä kuolukkaan niihin kipuihin." Naurahdan hieman. "Onneks ne on nyt poissa lopullisesti." Joonas hymyilee ja silittää hiuksiani. Tuo mies on liian täydellinen ja ihana. "Mä pääsen huomenna kotiin." Hymyilen enemmän. "Ihanaa sittenhän me voidaan vaan makoilla ja söpöillä." Joonas innostuu. "Niin voidaan mieti kuinka ihanaa." Hymyilen paljon ja mietin kaikkea. Joonas silittelee hiuksiani ja kertoo söpöjä asioita. Ette saa tietää mitä ne olivat. Hihi.
Joonas tuli viereeni makoilemaan ja ottaa minut kainaloonsa. Pian oveen koputetaan ja pojat tulevat sisälle. "Jollu me kuultiin että sä oot täällä sairaalassa onks kaikki hyvin?" Aleksi panikoi. "Joo mul oli joku sappirakko hommeli." Selitän. Pojat nyökkäävät ymmärtäväisinä.
—————————————————————
Tiiän että nää on ollu lyhyeitä lukuja mutta se oli tän kirjan idea :)

Kiitti että ootte lukenu <3

Oon kiitollinen kaikille lukijoille