Joel Hokka - Sweet tragedy

Bad idea

Emilyn pov:

-"Hirvee darra." Avaan keskustelun hiljaisessa aamupala pöydässä. Tunnelma on pysähtynyt ja jokainen liian kova äänähdys saa aikaan murhaavia katseita.

Joonas nyökkää myöntyvästi ja yrittää tärisevin käsin kaataa mehua lasiinsa. Lasi kaatuu ja mehu valuu liristen alas lattialle. Kukaan ei reagoi tähän dramaattiseen käänteeseen mitenkään. Paitsi tietenkin Joonas joka näyttää siltä, että alkaa itkemään hetkenä minä hyvänsä.

-"Mä en juo enää koskaan." Tommi ähisee ja painaa päänsä vasten käsiään. Tuska on lähes käsin kosketeltavissa.

-"Paitsi tänään." Joonas sanoo vinkaten silmää Tommin suuntaan.

-"Tänään on se iso keikka Bristolissa. Pitäähän sitä nyt juhlistaa." Sanon ja läimäsen Tommia kevyesti selkään. Hän ei edes nosta päätään ylös pöydän päältä vaan retkottaa lautasensa vieressä kuin ruumis.

-"Kuoliko se?" Santeri kysyy ja tökkäisee Tommia haarukalla. Tommi nostaa kätensä ja nappaa haarukan pois Santerin kädestä. Hän nostaa katseensa Santeriin ja varastaa hänen lautaseltaan yhden makkaran. Sen jälkeen hän vain hymähtää ja jatkaa nuokkumistaan pöydän päällä.

-"No mitä vittua? Se oli mun makkara." Santeri älähtää ja läpsäisee Tommia.

-"Ei kannata." Niko sanoo hymähtäen.

-"Nukkuvaa karhua ei kannata herättää." Olli lisää.

Santeri tuhahtaa ja kävelee pois aamupala pöydästä.  Kaikki katsovat Santerin perään, mutta kukaan ei jaksa tehdä asialle mitään. Kyllä Santeri leppyy.

-"Mä lähen käymään lenkillä." Joel sanoo yhtäkkiä. Hän raapii päätään ja siemailee tasaisin väli ajoin kahvia pinkistä kupistaan. Menee hetki ennen, kuin kukaan reagoi mitenkään.

-"Ethän sä käy ikinä lenkillä." Niko irvailee.

-" Nyt käyn." Joel sanoo hermostuneesti.

Aistin välittömästi Joelin olevan jostain syystä hyvin stressaantunut. Kun katson poikaa tarkemmin huomaan kuinka väsyneeltä hän näyttääkään. Ehkä se johtuu vain huonoista yöunista tai keikkojen kuormittavuudesta.
Joku tässä yhtälössä kuitenkin häiritsee minua.

-"Mä lähen mukaan." Sanon hymyillen ja tartun Joelin käteen. Joel katsoo minua hieman ärtyneesti ja vetää kätensä pois.

-"Eikun kyllä mä nyt lähen itekseni." Joel sanoo kireästi ja nousee tuoliltaan. Hän vie astiat salin toiseen päähän ja painelee ohitsemme kohti hotellihuoneita.

Tuijotamme Joelin perään hämmentyneet ilmeet kasvoillamme.

-"Jaa a. Mikäköhän sillä taas on?" Joonas huokaisee.

-"Sen kun tietäs." Vastaan olkiani kohauttaen.

-"Meeppä perrään. Me viiän astiat." Niko sanoo hymyillen.

-"Kiitti pojat." Sanon nyökäten.

Nousen ripeästi ylös pöydästä ja lähden hölkkäämään kohti hotellihuoneita. Tiedän, että Joelin kanssa asiat on parempi selvittää heti. Meidän juttumme meinasi kaatua heti alussa väärinkäsityksiin.