Joel Hokka - Sweet tragedy

Veri tahrasi lattian

~Got too expensive taste in life
Ain't wasting mine
Windows down
My life is a highway, turn the-
Music up, I'mma do this my way and I...
Won't be stuck in a paper town
That's burning my future only to get warm~

Joelin pov:

Istuin keikkapaikan bäkkärin punaisella nahkasohvalla. Sohva oli kulunut ja sen punainen väri oli haalistunut aikojen saatossa huomattavasti. Nojasin sohvan käsinojaan ja tuijotin seinää tyhjällä katseella. Muut olivat lähteneet hakemaan ruokaa läheisestä pizzeriasta. Minulla ei ollut nälkä, joten halusin valita yhden yksin vietetyn hetken ruuan sijasta.

Matkustimme ympäri Englantia jo toista viikkoa. Maisemat vaihtuivat toisiin ja keikkapaikat alkoivat tuntua etäisesti kodilta. Baarit vetivät porukkaa ja jopa humalassa heiluvat heviäijät mosshasivat biisien tahtiin. Join liikaa. Ihan liikaa. Drinkit vaihtuivat paikan mukaan. Niiden erilaisuus täytti sen tyhjyyden, jota tunsin sisälläni.

Poolesta Bristoliin, Bristolista, Oxfordiin. Sieltä niin edelleen Coventryyn, Brimioghamiin, Derbyyn, Leedsiin ja Grimbsyyn. Kiertue läheni loppuaan. Se pieni toivo elämän normalisoitumisesta piti minut liikkeellä. Ja Emily,,,,Emilyn onni sai minut jaksamaan. Emilyn puhdas ilo sai salaisuuksieni luomat muurit pysymään pystyssä.

Keikka paikkojen vaihtuessa, vaihtuivat myös asiakkaat. Asiakkaat, joille myin huumeita. Daniel oli saanut minut kierteeseen, josta en päässyt pois. Aina kun edellinen satsi vaihtoi omistajaa, Daniel lähetti minulle uuden kontaktin nimen.

Sisälläni vallitsi valtava tyhjyys, vaikka ulkoisesti esitin nauttivani Englannin mylvivistä fanijoukoista. Menestys, jota olimme tavoitelleet maksoi minulle tällä hetkellä niin kovaa hintaa. Havahduin kuitenkin ajatuksistani, kun Emilyn istuutui syliini ja suukotti minua hellästi poskelle.

-"Mä lähden käymään vielä hotellihuoneella ennen, kun teijän keikka alkaa.", Emily sanoi ja painoi taas huulet vasten omiani.

-"Ehtiihän siellä käyä myöhemminkin. Jäisit mun seuraks" Anelin hymyillen.

-"Mä rakastan sua." Emily kuiskasi ja sivuutti kokonaan pyyntöni. Hän silitteli kasvojani ja suuteli niitä hellästi. Päätin vain tyytyä kohtalooni. Ei se ollut ollenkaan hassumpi.

-"Mäkin rakastan sua." Sanoin hymyillen. Kaiken kurjuudenkin keskellä, Emily sai minut voimaan vähän paremmin. Emily teki hengittämisestä helpompaa. Suutelun muuttuessa intohimoisemmaksi, hengittäminen toki omalta osaltaan vaikeutui. Ainakin siitä tuli raskaampaa.

-"Nyt mä kyllä meen, että ehin takas ennen sitä teijän keikkaa." Emily sanoi ja nousi varovasti ylös päältäni. Tartuin häntä kädestä ja yritin laittaa kehiin parhaan koiranpentu ilmeeni.

-"Et menis." Sanon.

-"Susta on Joel tullu ihmeellisen läheisriippuvainen. Iso mies." Emily torui leikkisästi. Hän antoi minulle nopean suukon ja käveli ulos ovesta.

Emilyn pov:

Kävelin Grimbsyn hämärillä kaduilla etsien tietäni vanhalle Old Billy- Motellille. Motelli oli ollut naurettavan halpa ja sen sijainti oli osunut aivan keikkapaikkamme lähistölle. Yleensä en nauttinut yksin pimeällä kävelemisestä,  mutta katulamput loivat jotain selittämätöntä rauhaa ympärilleni. Alue vaikutti muutenkin rauhalliselta ja kadut lähes kumisivat omaa tyhjyyttään. Jossain kaukaisuudessa pauhasi musiikki, joka rikkoi hiljaisuuden luomaa tyhjiötä.