Joel Hokka - Sweet tragedy

Juhlat

Surkea idea. Umpi surkea. En ole koskaan osannut sanoa sanaa ei. Sehän siis tarkoittaa sitä, että totta kai olin nyt mukana tässä surkeampaakin surkeamassa yrityksessä livahtaa vieraiden ihmisten hääjuhliin. Ilmainen viina ja hyvän näköiset bestmanit kuulostavat kyllä jopa minun korvaani hyvältä, mutta vierastan ajatusta livahtaa jonkun elämän tärkeimpään päivään salamatkustajana.

Katson kavereideni hauskanpitoa syrjemmällä ja sytytän tupakan. En polta oikeastaan koskaan, mutta jostain syystä haluan nyt maksimoida kaiken ilmassa leijuvan kurjuuden. Tai ilmassa kurjuutta ei ehken leiju tippaakaan. Kaikki ympärilläni ovat nimittäin vuosisadan juhlatuulella. Minä olen vain se tarinan kurjana ilmassa leijuva osuus.

Taustalla soi musiikki kun katson ihmisten hilluvan ympäriinsä täysin hurmoksessa. Joku parrakas smokkiin pukeutunut mies kaatuu päin koirankoppia ja kömpii vaivalloisesti ylös kaatuen ainakin kolme kertaa. Onneksi joku ehtii hätiin auttamaan hieman tokkuraista juhlijaa. Oletan kaatuilijan olevan nimeltään Olli, sillä blondi mies, joka vaivalloisesti repii ystäväänsä ylös jankkaa syyttelevään sävyyn kyseistä nimeä.
Ihmiset jutustelevat keskenään ja syövät kakkua. Kaikki vaikuttavat onnellisilta. Ehkä jopa liian onnellisilta minun kyyniseen maailmankuvaani.

Hääjuhlat ovat kaikesta päätellen jonkun takapihalla tai ainakin sellaisen käsityksen saan ympärille katsoessani. Edessäni kohoaa iso, valkoinen rintamamiestalo ja sitä reunustaa puinen huoliteltu aita, johon nojaan parhaillaan. Piha on täynnä jonkinlaisia kukkaistutuksia ja se on täytetty häitä varten monilla erilaisilla tuoleilla ja pöydillä.

Jopa minun pikkumainen ja paatunut sieluni läikähtää ilosta nähdessäni onnellisen hääparin tanssimassa hidasta valssia terassilla. Taustalla soi HIM:in Join me in death ja kaikki katsovat haltioituneina onnellisen näköisenä tanssivaa pariskuntaa. Hymyn kaarre pyrkii huulilleni ja hetken sisälläni tuntuu kovin rauhalliselta. Kun kaksi ihmistä pyörähtelevät musiikin tahtiin koko muu maailma ympärillä on vaan sumuista merkityksetöntä höttöä. Ihan kaunis ajatus jos minulta kysytään.

-"Hei Em. Miks me ei kuokita useemminkin vieraiden ihmisten hääjuhlissa?", ystäväni Daniel naurahtaa vieressäni ja avaa lonkeron.

-"Koska meidän ei pitäis varmaan nytkään. Se ei kato oo ihan yhteisön luomien normien mukasta toimintaa", naurahdan ja jään odottamaan hieman tokkurassa heilahtelevan ystäväni vastausta.

-"Mä olin alusta asti sitä mieltä, että se yliopisto ei oo hyvä paikka sulle. Susta tulee vielä liian hieno mun seuraan. Enkä mä enää edes ymmärrä sun puhetta, kun se on muuttunu niin monimutkaseks", Daniel päivittelee.

-"Niin ja sitten kun mä oon liian kunnollinen ja sivistyny, en voi enää istua sun kanssa juomassa muiden kaljoja ja aiheuttamassa pahennusta." Naurahdan.

-"Auts. Saanen muistuttaa, että tää nyt taas oli  Janin tähti-idea tulla toisten ihmisten häihin keikkumaan. Ole niin armollinen ja liity vielä jatkossakin seuraani, arvon rouva ylioppilas rouva", Daniel henkäisee ja horjahtaa dramaattisesti käsi päälaellaan taaksepäin.

-"Oli miten oli arvon rahvas sähkömies, käyppäs ehtimässä se tähti-idean keksijä niin päästään pois. Mennään vaikka meille jatkoille."

-"Onko susta tulossa vielä kaiken lisäks tylsä? Kello on vasta 3 ja kaikki tietää, että sillon juhlat vasta alkaa" Dani huudahtaa taas hieman liian kovaäänisesti.

-"Näin on näreet nuori neiti!", Joku kalju humalainen mies huutaa lähellä olevasta pöydästä.

-"Katso nyt Em! Kun itse mestari sen sanoo niin täytyyhän sen totta olla. Jäätäis nyt vielä hetkeks. Ja se Jani on aina ollu semmonen selviytyjä luonne. Tiiäthän?",
Daniel sammaltaa.

-"En tiedä, en tiiätkö todellakaan tiedä. Nyt mä menen röökille tonne tielle ja tilaan meille taksin. Sillä välin sinä raahaat sen Janin sinne ja sit me hurautetaan meille. Sitten mä juotan sulle tyrmäystippoja ja palottelen sut muovipussiin." Sanon ja katson Danielia leikkisän tuimasti.

-"Hyvä on kersantti Karoliina. Enhän mä nyt tietenkään voi kieltäytyä palottelusurmasta, joten se mastermind nyt vaan pitää jotenkin löytää" Daniel naurahtaa ja lähtee kuistin kautta taloon etsimään ystäväämme.

Jään tuijottamaan Danielin perään hymyillen. Vaikka Dan osaa olla monella mittarilla hyvin raskas, en vahtaisi tuota oman elämänsä sankaria mihinkään. Minua ja Danielia luullaankin usein pariskunnaksi, koska vaikutamme ulkopuolisille vanhalta avioparilta. Daniel on kuitenkin minulle jollain oudolla tavalla kuin oma poika ja parasystävä samaan aikaan. Vähän semmoinen huolehdittava höhlä, mutta samaan aikaan maailman luotettavin peruskallio, johon tukeutua. Olen muutenkin niin parisuhde vastainen ihminen ja Danielin naismakuun sisältyy vain blondit bimbot, joten meidän ystävyyssuhde kai toimii siinä mielessä täydellisesti.

Niin siitä parisuhde vastaisuudestani voi olla montaa mieltä. Luulin siis toki vielä ennen etupihalle lähtöäni olevani täysin kyynistynyt romantiikkaa karttava ankeuttaja, mutta joskus sitä kai yllättää itsensäkkin. Minun piti vain mennä soittamaan taksi ja polttaa yksi tupakka. Mutta nyt ilmassa on jotain suurempia lupauksia. Kenties jotain paljon suurempia kuin tupakan savun aiheuttama keuhkosyöpä. Onko rakkaus suurempaa kuin kuolema? Helvetin keittiöpsykologia sanon minä.

-
-
-
Kirjoittaja:
-
Heippati rallaa. Ensimmäinen osa sweet tragedy- tarinaa olis jotenkin parsittu kasaan. Alku ehkä starttaa vähän hitaasti, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ens osassa teille tarjoillaankin jo Joel Hokkaa sanan monessa merkityksessä, joten malttakaa mielenne. En kyllä vielä tiedä tuleeko tätä tarinaa kukaan koskaan edes lukemaan, mutta kirjottelenpahan ainakin omaks iloks👀♥️