Joel Hokka - Sweet tragedy

Vaarallinen leikki

Joelin pov:

Tuijotan silmät suurina Emilyä, joka näyttää hieman kiusaantuneelta seistessään makuuhuoneen oviaukossa. En saa taskaan sanaa suustani, joten päädyn jatkamaan päämäärätöntä tuijottamista. Yritän muodostaa suullani jotain änkytystä muistuttavaa alkukantaisia äännesarjaa, koska ilmeisesti olen menettänyt kykyni tuottaa puhetta.

-"Jos sä laskisit sen veitsen ainakin aluks alas?" Emily kävelee luokseni ja ottaa veitsen varovasti kädestäni.

-"Aa joo. Ei mun ollu tarkotus sua puukottaa.", naurahdan hieman kiusaantuneesti.

-"Eikö? Ei ees sen perjantaisen jälkeen?" Emily sanoo hiljaa ja kääntää katseensa alas.

-"Ei sillä kai oo nyt väliä kenet mä oon halunnu puukottaa ja millon. En pidä kirjaa." Vastaan ja ympärillemme laskeutuu hetkeksi täysi hiljaisuus.

-"Eihän me ees varsinaisesti seurusteltu. Sä oot aikuinen ja saat tehä mitä sä haluat. Mutta mä en silti voi antaa anteeks. Joten ole hyvä ja mene." Jatkan kylmästi ja viittaan kädelläni kohti ulko-ovea.

-"Joel,,," Emily huokaisee.

-"Mene nyt tai mä soitan poliisit. Ei tehä tästä vaikeeta. Tai no selitä mulle ensin mitä helvettiä se Danielin kanssa imeskely siellä juhlissa oli ja sitten voin soittaa ne kytät." Sanon kiivaasti ja huomaan turhautuvani koko ajan enemmän.

-"En haluais sotkee sua tähän nyt, kun kaikki on niin ongelmallista." Emily sanoo selvästi tuskastuneena.

-"Toisen kotiin murtautuminen oli sitten sun tapa ratkasta tää asia? Ja mun vanhemmat vielä kehtaa arvostella mun ongelmanratkasukykyjä", Tuhahdan.

-"Hei sori. Mun oli pakko tehä tää mahollisimman huomaamattomasti. Mä en oikeestaan vois ees olla sun seurassa." Emily vastaa murheellisena.

-"Ja M-U-R-T-A-U-T-U-M-I-N-E-N oli sun mielestä hyvä tapa maksimoida huomaamattomuus? Ihme, että et ite vielä soittanu poliiseja hakemaan sua." Sanon ja katson Emilyä syyttävästi.

-"Eikun sä et Joel ymmärrä. Meillä on ongelma" Emily vastaa.

-"Eikun sä oot se ongelma. Mikä vittu sua vaivaa?" Korotan ääntäni täysin halumattani.

-"Musta tuntuu, että mä rakastan sua. Me ollaan tunnettu niin vähän aikaa, mutta saat mut ihan sekasin." Emily sanoo yhtäkkiä.

-"Ja sun ratkasu puolestaan tähän ongelmaan oli suudella sun psykopaattia ystävää juhlissa joihin MÄ kutsuin sut? Siis sun rautainen ongelmanratkaisukyky vaan jatkaa mun hämästyttämistä koko ajan." Sanon ilman pienintäkään empatiaa.

-"Mä tiiän, että sä oot loukkaantunu, mutta anna mun puhua Joel,,,,,oo kiltti" Emily sanoo kyynelten vieriessä pitkin hänen kauniita kasvojaan.

Tajuan oman ilkeyteni ja kadun sanojani nähdessäni kuinka surullinen Emily oikeasti on. Päätän niellä ylpeyteni ja kuunnella tytön asian.

-"Mä en suudellu Danielia tarkotuksella." Emily aloittaa pienen tauon jälkeen.

Mieleni tekee taas haavoittaa Emilyä sanoillani, mutta onnistun pidättelemään jokaisen sarkastisen kommentin, joka pyrkii ulos suustani. Miten niin suudelma ei ollut tarkoituksen mukaista? En itsekkään suutele jokaista vastaantulijaa, joten ei se nyt niin vaikeaa voi olla muillekkaan. Vittu mitä paskaa- ajattelen mielessäni. Päätän kuitenkin vain olla hiljaa.

-"Mä tiiän, että sä et usko mua, mutta se on totta. Daniel kiristää mua." Emily sanoo nyyhkyttäen.

-"Siis se psykopaatti tekee mitä?" Herään myrkyllisen katkuisista ajatuksistani järkyttyneenä.