Minut on ympäröinyt selittämätön kirkkaus. Sen läpitunkeva valo estää minua avaamasta silmiäni, jotka eivät kai koskaan ennen ole tuntuneet niin raskailta. Se pistävä valo saa minut pelkäämään kuolemaa. Valo tarkoittaa kai taivasta jos sellaiseen uskoo. Olen varma, että minut käännytettäisiin heti porteilta pois. Olen tehnyt niin paljon pahaa.
En ole koskaan tuntenut oloani niin kevyeksi ja raskaaksi samaan aikaan. Absoluuttinen hiljaisuus saa sydämmeni sykkeen kaikumaan pääni sisällä. Toivon jokaisella solullani, että se symboloi elämää.
-"Emily?" Kuulen tutun, mutta samaan aikaan tunnistamattoman äänen jostain läheltäni. Siinä äänessä on jotain turvallista, joka saa minut rauhoittumaan välittömästi. Se on Joelin ääni.
Tajuanta alkaa saavuttaa sumentuneita aivojani. Tiedän olevani sairaalassa. En saa konkreettisesti silmiäni auki, mutta samaan aikaan näen selvemmin kuin koskaan. Kun kuulen Joelin huhuilevan nimeäni, tajuan kuinka paljon rakastan. Tajuan sen, että en päästä pojasta koskaan irti, jos nyt saan pidettyä kiinni edes omasta elämästäni.
Ikävä totuus alkaa hiipiä mieleeni kuin salakavala rikollinen. Alan muistamaan syyn sairaalaan joutumiselleni. Daniel oli tunkeutunut hotellihuoneeseeni ja puukottanut minua. Näen tilanteen mielessäni niin sumuisena, että en pysty tarkkaan muistamaan kaiken yksityiskohtia. Muistan vain sen kivun, jonka tunsin alavatsassani, puukon iskeytyessä sen pintaan. Olen varma, että on parempi olla muistamatta kaikkea. Totuus voi musertaa ihmisen.
Korvissani kaikuu Danielin huuto siltä hetkeltä, kun iskin veitsen hänen selkäänsä. Selkään puukotus on paskamaisin asia mitä voi ystävälleen tehdä. Varsinkin jos sen tekee sanojen oikeassa merkityksessä. En tule koskaan unohtamaan pojan riipaisevaa vaierrusta.
Vaikka Daniel on saanut minut pelkäämään elämäni puolesta useammin kuin kerra, toivon silti koko sydämmeni pohjasta pojan olevan elossa. Vaikka Daniel on tehnyt täysin anteeksiantamattomia asioita, oli elämässäni silti aika, kun Daniel oli kaikki mitä minulla oli. Silloin, kun käytin huumeita ja olin eksynyt oman elämäni kanssa, Daniel oli ainoa, joka oli nostamassa minua ylös. Vanhempani vain esittivät kaiken olevan hyvin, kun saivat tietää minun olevan täysin pohjalla. Daniel puolestaan ei vaatinut minua esittämään, että elämä oli kukkia, perhosia ja poutapilviä. Se auttoi minua todella.
Poika auttoi minua löytämään oikean polun, mutta sen kaiken hinta oli kova. Daniel koukuttui huumeisiin ja alkoi jopa jossain pisteessä hallusinoida. Muistan kuinka kerran heräsin hänen huutoonsa ja hän selitti itkien minulle, kuinka painajaiset eivät jättäneet häntä rauhaan. Yritin parhaani mukaan auttaa raasua, mutta lopputuloksesta päätellen siitä ei ollut mitään hyötyä. Oli myös aika elämässäni, kun rakastin Danielia. En olisi halunnut myöntää sitä edes mieleni synkimmissä sopukoissa, mutta syvällä sisimmässäni tiesin, että totuutta on turha kieltää. Meillä oli paljon hyviäkin aikoja, mutta ne eivät vain koskaan olleet oikeita meidän suhteemme. Kaikki vain päättyi aina omaan mahdottomuuteensa. Ehkä jossain toisessa universumissa meistä olisi voinut tulla ihan hyvä pari. Ehkä tämä maailma ei vain ollut oikea paikka meille.
Olin löytänyt elämääni Joelin, jonka kanssa halusin viettää koko loppu elämäni. En ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Olin aina halunnut olla toisista ihmisistä riippumaton ja itsenäinen. Joel sai minut kuitenkin riippuvaiseksi ja tunsin häntä kohtaan jotain rakkautta syvempää. Pojasta oli tullut minulle lähes pakkomielle.
Mutta vain lähes, yritin uskotella itselleni.
Suunnittelin mielessäni yhteistä tulevaisuuttamme ja se teki minut aidon onnelliseksi. Kun saisimme opiskelumme suoritettua, lähtisimme kiertämään bändin kanssa maailmaa. Kun maisemat ja maat vaihtuisivat toisiin, me vain tanssisimme, joisimme ja laulaisimme,,, päivästä päivään Elämän ei tarvitsisi asettua mihinkään. Voisin kulkea bändin mukana mihin ikinä he eksyisivätkään. Ehkä se ei ole kovin realistista, mutta aina voi haaveilla. Edes pieni ajatus siitä elämästä sai minut hymyilemään leveästi.
Joel sai minut onnelliseksi pelkällä läsnä olollaan, meni elämä kuinka huonosti tahansa. En vieläkään pystynyt avaamaan silmiäni, mutta hellä silitys jonka tunsin käsivarressani kertoi kaiken tarvittavan. Kerrankin elämä tuntui kevyeltä. Ehkä voisin vain jäädä tähän haavemaailmaan, jossa vain meillä kahdella on merkitystä. Mikään ei voisi enää koskaan mennä pieleen.
Joelin pov:
Emily makaa sairaalasängyllä levollisena. Silitän tytön kättä hiljaisin vedoin ja toivon sydämmeni pohjasta, että kaikki tämä olisi vain pahaa unta, josta säpsähtäisin hereille. Suukotan tytön otsaa hellästi ja nojaan pääni sängyn reunalle. Vitun Daniel,,, Mitä sä oot menny tekemään...
Emily on koomassa. Minun Emilyni.
Oli suorastaan ihme, että sain vielä pitää tytön luonani. Kun Billy oli löytänyt Emilyn, oli tyttö vain maannut elottomana verilammikossa. Sydän oli kuitenkin vielä sykkinyt hiljaisesti, joten ensihoitajat saivat tilanteen pelastettua. Verenhukka ja päähän osunut kolahdus olivat kuitenkin olleet niin suuria, että kooma oli ollut luonnollinen jatkumo. Jos sitä voi hyväksi tuuriksi kutsua, niin Danielia se ei onnistanut samalla tavalla. Puukon isku oli kai osunut johonkin kriittiseen paikkaan ja poika oli kuollut oman suunnitelmansa petollisuuteen. En koe tippaakaan sääliä siitä mitä tapahtui. Ihan oikein sille kusipäälle. Helvetissä on toivottavasti oma paikka Danielin kaltaisille hirviöille.
Lääkäreiden ennustukset eivät olleet mieltä ylentäviä ja niiden kuuleminen sai minut lähinnä voimaan pahoin. Emilyn vanhemmat olivat soittaneet minulle syyttävän puhelun siitä kuinka olin syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen. Se ei ollut helpottanut oloani oikeastaan yhtään. Emilyn vanhemmat olivat tulossa lähi päivinä Englantiin katsomaan tytön tilaa. Ei kai toisen nukkumisessa kylläkään hirveästi vahdittavaa ollut. Bändin pojat ovat yrittäneet olla tukenani, mutta haluaisin oikeastaan vain olla koko ajan Emilyn kanssa. Mitkään lohduttavat sanat eivät auta ja niiden sisältämä säälivä äänensävy saa minut vain voimaan pahoin.
Toivon vain, että Emily nukkuu levollisesti ilman tietoa tämän maailman ankeuksista. Paska maailma saatana. Miksi me ei saatu olla onnelisia?
Kirjoittaja:
No mutta hellurei!🥰
Tää mun aktiivisuus on ihan naurettavan huonolla tasolla, mutta vihdoin sain uuden luvun kuitenkin naputeltua pihalle.
Huomaa, että mun oma mielentila heijastuu kirjottamiseen. Kun oon väsyny ja synkemmissä vesissä, on tekstikin vähän sen mukasta. Pitää löytää, jostain sisältä taas se "ei dramaattinen ja masenteleva"- minä🤭
En oo ees enää ihan varma miten haluan tän kaiken lopettaa, mutta eiköhän se muovaudu tässä.
See you later alligators!
Ps.
Ihana jos jaksatte vielä roikkua mukana🖤
ESTÁS LEYENDO
Joel Hokka - Sweet tragedy
Fanfic-Doesn't it scare you? The things that we both do- Emily Lehto on luovuttanut rakkauden suhteen. Se on turhaa, eikä se istu hänen kyyniseen maailmankuvaansa mitenkään päin. Eräiden juhlien jälkeen Emily kuitenkin tapaa Joel Hokan, jonka hieman salam...
