Joleksi

Pt 4

Aleksi:

Nään kun Joel avaa asuntonsa oven ja päästää mut ekana sisään. Kävelen Joelin sohvalle istuman ja purskahdan itkuun ilmeisesti Joel huomasi sen koska tunnen kädet jotka halaavat minua. Purskahadan vaan kovempaan itkuun koska tunnen olevani viimeinkin turvassa "teinks mää jotain väärin vai miks aloit itkee enemmän kun tulin tähän?" kuulen joelin kysyvän hätääntyneenä. "Et mulle tuli vaan turvallinen olo tässä" vastaan Joelille hyvin hiljaa. Kuulen kun Joel huokaisee helpotuksesta ja kysyy "Pitäiskö meidän kenties mennä nukkumaan?". " Joo mut saanko tyynyn ja peiton tähä sohvalle?" kysyn ja Joel näyttää tuon jälkeen järkyttyneeltä ja ottaa minut syliinsä ja kantaa sänkyynsä ja sanoo " JOS sää luulet nukkuva sohvalla oot väärässä! Koska hyvät unet maistuu mulle just nyt ja sun viekussa on mailman ihaninta nukkua joten! Sää nukut siinä!!". Alan nauramaan Joelin
itse varmuudelle kun hän sanoo nua  sanat. En ehdi edes liikahtaa ennenkö Joel on sängyssä ja vetää minut lusikkaan hänen kanssaan ja alkaa silittään  hiuksiani. Eihän siinä kauaa mene kun kuulen tuon blondin tuhisevan vierelläni ja käännyn katsomaan häntä, koska kuka muka ei haluaisi tujjottaa noita täydelisiä kasvoja varsinkin kun hän nukkuu. Alan silittään hänen hiuksiaan jotka ovat aivan takussa mutta en anna asian haitata minua.

Joel:
Herään yöllä siihen kun olen nähnyt painajaista että Alek... En edes halua ajatella sitä mitä juuri näin. Nousen istumaan vaivaloisesti, koska en halua herättää nukkuvaa Aleksia. Kävelen parvekkeelle ja alan vain tuijottaa ulos auringon nousuun, kunnes kuulen "Joel mitä sää täälä teet näin aikasinkin?" Aleksin kysyvän unisena. "Näin painajais.... Mää en ees haluu ajatella sitä.." vastaan hieman tärisevällä äänellä, koska uni minkä olin nähnyt oli liian kamala minulle. "Okei no se oli vaan unta Joel" kuulen Aleksin sanovan, mutta silti minä alan No siis en suoranaisesti itkemään mutta jotain sen tapaista. " Joel se oli vaan unta sitä ei tapahtunut oikeasti" kuulen Aleksin sanovan samalla kun hän tulee ja ottaa minut syliinsä. " mutta kun... Jos se oikeesti olis ollu tot.. Totta" saan sanotuksi nyhkytäessäni Aleksin.. Hetkonen minun huppariini. " Onneks se oli vaan uni mut haluuksää kertoo mitä siin tapahtu?" kuulen Aleksin sanovan rauhoitavalla äänellä korvaani. "No.. No siis me oltiin sie baarissa ja se... Se.. Mies satutti sua.. Ja mä.. Mää en voinu te... Tehä mitään koska en pystyny liikkuu pys.. Pystyin vaan kattoon sitä" saan sanotuksi enenkö purskahdan itkuun. Tunnen Aleksin otteen tiukentuvan ympärilläni ja tajuan että haluan olla tämän ihmisen kanssa loppu elämäni.

🖤390words🖤 sori kun oli aika lyhyt mut meen nyt nukkuun ja huomen tulee lisää:) muuten pitäiskö mun alottaa Jiko vai Oleksi kirjan kirjotaminen??