"Jos mä kerran vaan..."

4

Janette:
Heräsin aamulla rättiväsyneenä. Sammutin herätyskelloni ja kierähdin istumaan sänkyni reunalle. Hieroin silmiäni ja kävelin vaatekaapilleni. Laitoin ruskean hupparin päälle ja farkut jalkaan. Kävelin huppu päässä keittiöön syömään aamupalaa. Kaadoin itselleni kulhoon muroja ja maitoa. Syödessäni selasin instagramia ja huomasin uuden postauksen koulumme tilillä. Joku disko nuokkarilla. En tiedä, ei minun varmaan olisi edes järkeä mennä. Eihän minulla ollut ketään, kenen kanssa siellä olla ja minut todennäköisesti vain hakattaisiin uudestaan jossain likaisessa vessakopissa. Katsoin kelloa, joka ilmoitti, että minun pitäisi lähteä kouluun. Söin nopeasti loput murot, kävin hakemassa reppuni huoneestani, laitoin ulkovaatteet ja kävelin ulos. Kävelin nopeasti koulun pihalle ja toivoin syvästi, että kukaan ei muistaisi minun olleen poissa eilen. Olin täysin unohtanut peittää mustan silmäni. Kävelin huppu päässä ja pää mahdollisimman painuksissa käytävillä, ettei kukaan näkisi minua. Tai no, kyllähän kaikki minut näkivät, mutteivät kiinnittäneet huomiota. Ainakaan niin paljoa. Kävelin luokkaani ja pesin käsiä. Olin unohtanut viiltelyjäljet ja käärin hihani huolettomasti. Takanani seisoi luokkalaiseni poika. Hän katsoi olkani yli ja ilmeisesti näki jäljet. Hän kumartui hieman katsomaan niitä paremmin huomaamattani. Pian kuulenkin jo äänen takaani.

"Voi että, viilteleekö pikku Jannuska?"
Vihasin tuota lempinimeä yli kaiken.
Käännyin ympäri ja tiuskaisin pojalle:

"Jumalauta jos sä vielä kutsut mua tolla nimellä niin sun silmäs on kohta ihan eri värinen".
Poika aikoi sanoa jotain takaisin, mutta alkoi haukkomaan henkeä ja hymyili suu auki. Silloin tajusin sen. Olin unohtanut.

"Omg, onks joku vihdoin antanu sulle turpaan?" Hän sanoi hymyillen.
Tunsin puoli luokkaa tuijottavan naamaani. Näin paljon virnuilevia naamoja ja osa haukkoi henkeään.
Halusin vain vajota maan alle. Seisoin siinä naama todennäköisesti punaisempana kuin tomaatti. Lähdin juoksemaan vessoille ja juuri samaan aikaan opettajani oli tulossa luokkaan. Tönäisin häntä kovalla voimalla. En välittänyt, halusin vain pois.

TW!

Vessassa laitoin oven lukkoon ja aloin kaivamaan reppuani. Minun oli pakko löytää jotain terävää. Halusin viillellä. En löytänyt yhtikäs mitään.
"Perkele, pakko täällä jossain jotain on olla!" huudahdin itsekseni. Katselin ympärilleni enkä löytänyt mitään terävää. Äkkäsin kuitenkin joltain tippuneen tulitikkurasian lavuaarin alla. Otin sen käteeni, avasin sen ja sytytin yhden tikun. Puhalsin sen sammuksiin ja hetken mielijohteesta tungin sen ihoani vasten. Ei yhtään samanlainen kipu kuin veitsi. Se sattui enemmän, mutta oikeastaan se oli mielestäni vain hyvä asia. Pidin tikkua siinä, kunnes se ei enää aiheuttanut kipua. Nostin tikun ja olin sytyttämässä uutta. Näin jäljen kädessäni ja irvistin. Se oli aika pahan näköinen. Siitä huolimatta sytytin uuden tikun, puhalsin liekin sammuksiin ja työnsin ranteeseeni raapimisjälkien viereen. Päädyin käyttämään kymmenen tikkua. Otin varmuuden vuoksi tikkuaskin reppuuni ja ryhdyin keräämään itseäni. Pystyisinkö menemään takaisin luokkaan?
En. Nousin ylös ja asetin käteni lukolle. Seisoin siinä hetken keräten rohkeutta astua ulos ja lähteä... jonnekin. Laskin hitaasti kolmesta alaspäin mielessäni, ja nollan kohdalla avasin oven ja pikakävelin ulko-ovesta pihalle. Matkalla ulos en onneksi nähnyt ketään käytävillä. Lähdin kohdetta tietämättä kävelemään johonkin suuntaan.
------------------------------------------------------------------