"Jos mä kerran vaan..."

8

Janette:
Pysähdyin huohottamaan. Olin enää vain lyhyen matkan päässä kotoani. Istuin tien viereen pitämään taukoa. Olin unohtanut katsoa päivää puhelimessa. Se näytti maanantaita... olin ollut miehen luona puolitoista viikkoa?! Hetken siinä istuttuani lähdin kävelemään loput matkasta. Siinä meni noin puoli tuntia. Soitin ovikelloa. Äiti tuli avaamaan, ja nähdessäni minut hän näytti hyvin yllättyneeltä.

"Mitä sä tääl- Tai siis missä ihmeessä sä oot ollu? Mä olin niin huolissani!" hän sanoi. Olin hämmentynyt. Oliko hän olettanut, etten tulisi enää takaisin? 

"Olin jossain random talossa metsän keskellä" vastasin. Kävelin äidin ohi huoneeseeni. Huomenna minun täytyisi mennä kouluun, joten menin tekemään läksyjäni. Musta silmäni oli jo jotakuinkin parantunut ja haavoihini oli tullut ruvet. Otin repustani kirjat, joita tarvitsisin, ja ryhdyin hommiin. Kesken uskonnonläksyjen kuulin, kun äiti ja isä juttelivat. Menin lähemmäs ovea, jotta kuulisin paremmin.

"Miten se voi olla täällä? Sen miehen täytyy kyllä saada potkut!"

"Miten se edes pääsi tänne? Mä luulin että homma hoidettiin jo ekana päivänä!" 

"Kai me saadaan meidän rahat takas? Siihenhän uppos se vähän yli tonni..."

TW!

MITÄ?! Olivatko äiti ja isä ottaneet yhteyttä palkkamurhaajaan ja maksaneet hänelle siitä, että hän hoitaisi minut pois päiviltä? Lysähdin lattialle. Olin aina kuvitellut äidin oikeasti välittävän minusta. Nyt selvisi, ettei äiti ja isäkään välittäneet minusta, vaan he halusivat minun kuolevan. Muistin keittiöveitsen repussani, ja kömmin sen luo. Viilsin molemmat käteni täyteen viiltoja. Nostin housunlahjettani, ja viilsin säärenikin verille. Toiselle jalalle tein saman. Ajattelin hetken, ja nousin seisomaan. Vahvistin päätökseni ja lähdin itkien ja veitsi kädessä juoksemaan. Juoksin ulko-ovestamme ulos, ja kadulle päästyäni lähdin oikealle. Hetken kuluttua saavuin määränpäähäni. Silta. Katsoin kaunista maisemaa. En näkisi sitä enää. Kiipesin kaiteelle. Kohotin kättäni ja asetin veitsen terän kurkulleni. Mietin vielä hetken, mitä olin tekemässä, mutta tulin siihen tulokseen, että se oli oikein. Ei kukaan jäisi kaipaamaan minua. Ei minusta ole hyötyä. Äiti ja isä olivat halunneet minun kuolevan. Mä en enää pysty. Juuri kun olin viiltämässä kaulaani syvää viiltoa, joku huusi jostain, että älä tee sitä. Että musta välitetään. Ja paskat. Pudistin pienesti päätäni. Minua estellyt nainen juoksi luokseni minun edelleen pudistellessa päätäni.

"Kyllä sulla on varmasti paljon läheisiä, jotka välittää susta eikä haluais sun tekevän tätä" nainen sanoi, ja sillä hän sohaisi ampiaispesää.

"Mulla ei oo muita läheisiä, kun mun äiti ja isä, ja neki oli palkannu palkkamurhaajan tappamaan mua! Ne halus mun kuolevan! Ei mulla oo maailmalle enää mitään annettavaa!" Tiuskaisin hänelle. Nainen näytti aika järkyttyneeltä. Hän näytti miettivän tarkkaan, mitä sanoisi seuraavaksi. Olin kuitenkin jo päättänyt, että mikään, mitä hän sanoisi, ei voisi vaikuttaa päätökseeni. Veitsen terä oli edelleen kurkullani. Nainen avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen nopeasti. Aikaa kului ja kului. Halusin vain naisen lähtevän hiiteen siitä, jotta voisin hoitaa hommani loppuun. En jaksanut enää odottaa. Olin juuri liikauttamassa kättäni, mutta nainen huusi "Älä!".

"Ja niin minkä ihmeen takia en sais tehdä sitä? Kuten sanoin jo, ei musta oo maailmassa enää mitään hyötyä", ärähdin.
Nainen ei sanonut mitään. Päätin sanoa "fine" ja tulla alas kaiteelta vain siksi aikaa, että nainen lähtisi. Hän hymyili minulle, ja sanoi :

"Hyvä, että tulit toisiin ajatuksiin. Sinusta välitetään, vaikket sitä päälle päin näkisikään".

"Ja vitut" mietin mielessäni. Hymyilin naiselle, joka lähti köpöttelemään omiin matkoihinsa. Odotin, kunnes häntä ei enää näkynyt, ja kiipesin uudestaan kaiteelle. Veitsi kurkulla laskin hitaasti mielessäni kolmesta alaspäin, viilsin, joskaan en kovin syvää haavaa, ja lähdin kaatumaan eteenpäin.
---------------------------------------------------------------

Joo, elkää taaskaan kysykö mitä ihmettä mun päässä liikkuu, koska mä en ittekkään tiiä. Toivottavasti tykkäät!❤️