"Jos mä kerran vaan..."

6

Janette:
Heräsin aamulla noin kahdeksan aikoihin, koska minulla oli kympin aamu. Äiti ja isä olivat juuri lähdössä töihin. Kävin sanomassa heille heipat ja tallustelin keittiöön puhelin kädessäni. Tein itselleni leivän, ja istuin pöydän ääreen syömään sitä. Syötyäni vaihdoin vaatteet, ja menin katsomaan telkkaria. Hetken katsottuani päätin kävellä huoneeseeni pakkaamaan reppuani.

TW!

 Olin kävellyt hieman oviaukostani eteenpäin, kun tunsin aivan jäätävän iskun takaraivossani. Viimeinen asia mitä muistan on, kun lähdin kaatumaan eteenpäin iskun voimasta ja kaikki pimeni, ennenkuin ehdin lyödä naamaani lattiaan.

   Heräsin, ja yritin liikuttaa raajojani parempaan asentoon. Se ei kuitenkaan onnistunut. Tajusin olevani sidottuna ilmeisesti johonkin tuoliin, sillä olin istuma-asennossa. Paikassa jossa olin, oli pilkkopimeää. Minulla ei ollut hajuakaan, miten olin päätynyt tänne. Muistin vain saaneeni tällin päähäni. Mietin, kuka minua lyönyt henkilö olisi voinut olla. En ollut kuullut mitään tai ketään kotonamme. Missä välissä tämä henkilö oli edes päässyt sisälle? Missä hän piileskeli, kun olin kävelemässä huoneeseeni? En ollut kuullut askelia takaani, kun olin kävellyt oviaukostani sisään. Oli mitä oli, tämä henkilö oli hyvä piiloutumaan ja kävelemään hiljaisesti. Istuin siinä jonkin aikaa. Minulla ei ollut hajuakaan, kauanko olin ollut taju kankaalla, mikä päivä nyt oli tai paljonko kello oli. Tiesin vain, että minua sattui takaraivooni aivan hervottoman paljon. Yritin laskea minuutteja, mutta menin joka kerta sekaisin kuuden minuutin kohdalla. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, näin hentoa valoa tulvivan sisään huoneen nurkasta. Kuului vaimeaa narinaa, ja valo voimistui koko ajan. Päättelin, että sen oli pakko olla ovi, jonka joku avasi. Näin tosiaan ovensuussa tumman hahmon. Hänellä oli lyhyet hiukset, joten päättelin, että hän olisi miespuolinen. Hän käveli ovesta sisään, ja sulki sen. Hän kurotti kättään oviaukon vasemmalle puolelle, ja melkein sokaistuin, kun hän laittoi valot päälle huoneeseen jossa olin. Ainakin se tuntui siltä. Huone oli kokonaan vitivalkoinen, eikä siinä ollut yhtään ikkunaa. Lattiassa oli kokolattiamatto, ja ainut esine huoneessa oli puinen tuoli, jolla istuin. Käteni olivat selkänojan takana köytettyinä yhteen, ja jalkani olivat molemmat eri tuolinjaloissa nippusiteillä kiinni. Oven avannut henkilö tosiaan oli mies. En nähnyt hänen kasvojaan, koska hänellä oli maski päässä. 

"Mitä sä haluut musta?" tiuskaisin hänelle. Hän ei vastannut, vaan hän lähti kävelemään minua kohti. Hän kaivoi taskustaan jotain. Se oli linkkari, josta hän avasi puukon terän. Hän käveli edelleen minua kohti se kädessään. Tunsin pelon juoksentelevan ympäri kehoani. Mies oli melkein minussa kiinni, kun hän pysähtyi. Hän seisoi edessäni hetken, ja käveli taakseni. Tunsin pistelevän kivun oikeassa käsivarressani. Mies oli ilmeisesti viiltänyt minua linkkarillaan. Tunsin, kun kylmä pisara lähti valumaan käsivarttani pitkin. 

"Mitä sä haluat? Rahaa vai? Sitä mulla ei valitettavasti oo sun tarpeisiis" Kysyin uudestaan. 

"Hiljaa", mies ärjäisi. Hän viilsi toisenkin viillon edellisen alapuolelle. Pari lisää. Noin kahdeksan viillon jälkeen hän siirtyi vasempaan käteeni. Noin kymmenen viiltoa. Hän tarrasi otsastani kiinni, riuhtaisi päätäni taaksepäin ja tunsin hennosti veitsen terän kurkullani. Se kulki hennosti kaulani vasemmasta reunasta oikeaan. Tunsin pistelevää kipua veitsen kulkemasta kohdasta.  Mies lähti kävelemään ovea kohti.

"Voiks sä ees kertoo, että paljonko kello on? Ja kauanko mä oon ollu täällä?" Kysyin. 

"Sun ei tarvii tietää", mies tiuskaisi. Hän sammutti valot, ja sulki oven. Kuulin avaimen kääntyvän lukossa. Hienoa. Olin jumissa ties missä. Kaulastani valui useita pisaroita, ja tunsin paidankaulukseni kastuvan. Minua alkoi pyörryttää, ja menetin tajuntani.

------------------------------------------------------------------

Moikku :D En tiiä onks tää vähän liian hc, enkä myöskään tiiä mitä ihmettä mun päässä liikkuu tän perusteella, mut toivottavasti tykkäätte 🙈