"Jos mä kerran vaan..."

7

Janette:

TW!

Herätessäni valkoisessa huoneessa oli valot, ja mies istui lattialla edessäni. 

"Mitä vittua tää nyt on? Joku hauska leikki vai?" Ärjähdin. Mies vain tuijotti minuun, ja nosti sormen huulilleen. 

"Haista sinä paska!" Huusin. Miehen katse leimahti liekkeihin, ja hän lähti pikakävelyä luokseni. Hänellä oli tällä kertaa kunnon veitsi kädessään. Hän piteli sitä murhaajatyylillä, ja luokseni päästyään hän asetti terän sydämeni kohdalle. Jos hän päättäisi painaa sitä rintaani vähän lujempaa, olisin kuollut. Vapaalla kädellään hän tarrasi tuolin selkänojasta kiinni. 

"Jos et sä nyt oo hiljaa, sun käy huonosti", hän kuiskasi. 

"Mitä meinaat sanalla huonosti? Meinaaks sä tappaa mut? Kuule ihan vapaasti. Honestly, mua ei enää kiinnosta. Jos sulla on suunnitelmissa tappaa mut, niin siitä vaan. Mä en estele", töksäytin. Mies näytti hieman yllättyneeltä, mutta hän ilmeisesti muisti, että hänen piti näyttää pelottavalta ja vihaiselta, ja hänen katseensa muuttui taas murhaavaksi. Hän painoi hieman veitsellä ja veti sitä alaspäin. Paitani repesi koko matkalta, ja tunsin aivan järkyttävää kipua. Pidin kuitenkin naamani peruslukemilla hämmentääkseni miestä enemmän. Hymyilin sisälläni, kun näin miehen hämmentyvän. Hän veti viillon oikean käsivarteni poikki, ja minä vain katsoin sitä hetken, ja nostin katseeni takaisin miehen silmiin. Yritin tuskaliaasti pidättää hymyä, kun mies näytti siltä, kuin joku olisi lyönyt häntä klapilla päähän. Suunnitelmani toimi. Hän viilsi vielä poskeani, ja kun en reagoinut, hän luovutti. 
------------------------------------------------------------------
Hän lähti kävelemään ovea kohti. Hänen taskussaan ollut linkkari putosi melkein viereeni pehmeälle matolle. Minun onnekseni se ei pitänyt ääntä. Hän sammutti valot katsomatta minuun ja lähti ovesta ulos. Hän sulki oven, mutten kuullut avaimen ääntä. Mies oli unohtanut lukita oven. Sydämeni tanssi voitontanssia rinnassani. Haavoihini sattui, mutten välittänyt siitä. Olin päättänyt paeta, ja ryhdyin heti toimeen. Kaaduin tuolilla kyljelleni, jolloin yletyin linkkariin. Otin sen vaivalloisesti käteeni, ja avasin siitä puukon terän. Aloin leikkaamaan käsieni ympärillä ollutta köyttä. Siinä meni aika pitkään, mutta ahkeran työn jälkeen sain käteni vapaaksi. Leikkasin nippusiteet jaloistani ja nousin ylös. Kävelin ovelle, ja menin valokatkaisijan toiselle puolelle selkä vasten seinää. Suunnitelmani oli seuraava: Kun mies seuraavan kerran tulisi huoneeseen, hän sytyttäisi valot ja näkisi tyhjän tuolin maassa. Hän todennäköisesti kävelisi eteenpäin, jolloin minä heittäisin häntä linkkarilla takaraivoon tarpeeksi kovaa, jolloin hänen pitäisi menettää tajuntansa. Tällöin juoksisin ovesta ulos, ja etsisin ulko-oven. Juoksisin siitä ulos, ja etsisin tieni kotiin hinnalla millä hyvänsä.

   Seisoin oven vieressä odottaen ties kuinka pitkään. Olin jännittynyt. Jos suunnitelmani ei toimisi, en todennäköisesti pääsisi täältä hengissä pois. Toisaalta, en välittänyt siitä pätkääkään. Kuulin oven raottuvan, ja pidätin hengitystäni. Mies astui sisään huoneeseen, ja laittoi valot päälle. Hän näki tyhjän tuolin, ja kuten oletin, hän lähti kävelemään eteenpäin. Oli minun vuoroni toimia. Heitin linkkarin kaikin voimin miehen takaraivoon, jolloin tämä jäykistyi hetkeksi ja kaatui. Lähdin hymyillen juoksemaan ulos ovesta ja etsimään ulko-ovea. Hetken etsinnän jälkeen löysin ja avasin sen. Juoksin ulos sulkematta ovea. Taloa ympäröi metsä, ja suoraan etuoven edessä oli hiekkatie. Pihassa oli musta pakettiauto. Siinä minut ilmeisesti oli kuljetettu tänne. Lähdin juoksemaan tien suuntaan sen minkä jaloistani pääsin. Minulla ei ollut hajuakaan, missä päin maailmaa olin. Suomessa olin varmasti, mutten tiennyt missä siellä. Juoksin tietä pitkin, kunnes minun oli pakko pysähtyä hengittämään. Kävelin metsään, koska jos mies seuraisi minua, hän ei löytäisi minua. Muistin, että minulla oli puhelin mukana. Kuinka tyhmä olin ollut, kun en ollut soittanut poliiseja? Avasin siitä google mapsin. Se näytti sijainnikseni kotikaupunkiani. Olin vain toisella puolella sitä, kuin missä kotini oli. Laitoin reittiohjeet päälle, ja pinkaisin uudestaan juoksuun.