"Jos mä kerran vaan..."

5

Janette:
Kävelin kotikaupungissani tietämättä minne mennä. Kävelin koulun porteista ulos ja mietin kuumeisesti määränpäätäni. Voisin mennä lähikaupan taakse, muttei ajatus oikein houkuttanut. Kävelin lähimmälle bussipysäkille istumaan ja miettimään. Bussilla voisin jonnekin lähteä, muttei siinä olisi järkeä. Minun pitäisi tulla koulun päättyessä kotiin, eikä minulla ollut rahaakaan mukana. Sitten hoksasin. Äiti ja isä eivät olleet vielä kotona, ja he saapuisivat noin tunti ennen kouluni loppua. Lähdin pikakävelyä kotiini. Siinä ei mennyt kauaa. Avasin ulko-oven, astuin sisään, kävelin keittiöön, otin sieltä yhden keittiöveitsistä ja lähdin takaisin ulos. Olin päättänyt lähteä lähellämme sijaitsevaan metsään. Metsän keskellä oli pieni aukio, ja päätin mennä sinne. Paikalle päästyäni heitin reppuni maahan ja menin makaamaan sen viereen. Katsoin taivasta. Mietin, mitä tehtävää minulla on tässä maailmassa. Ei ole muita läheisiä, kuin äiti ja isä. Koenumerot on paskoja. En oo saavuttanu mitään elämässäni. Ei mulla oo maailmalle mitään tarjottavaa, eikä sillä mulle. Jos ei ota huomioon vaikeuksia. 

TW!

Nousin istumaan, otin reppuani lähemmäs itseäni ja avasin sen. Otin keittiöveitsen ja tulitikkuaskin käteeni. Tajusin, että videossa, joka oli saanut minut aloittamaan viiltelyn puhunut nainen puhui totta. Olin jäänyt viiltelyyn pahasti koukkuun. Viiltely on vaarallista. Jos epähuomiossa viiltää lian syvään, se voi olla hengenvaarallista. Viiltely voi myös johtaa enemmän itsetuhoisiin asioihin, ja pahimmillaan itsemurhaan. Mutta kun nyt ajatteli, niin minua ei kiinnostanut enää. Tajusin myös, että olin pettänyt oman lupaukseni olla sortumatta viiltelyyn. Laitoin tulitikkuaskin maahan ja käärin vasemman hihani. Asetin veitsen ranteeni ja raapimisjäkien päälle. Meni noin neljä sekuntia, ja vedin. Se tuntui ihanalta. Näin punaista. Veri alkoi tulla ulos viillosta. Se muodosti pienen pisaran, joka suurentuessaan lähti hitaasti valumaaan rannettani pitkin ja lopulta putosi pehmeälle ruoholle. Viilsin uudestaan.  sama tapahtui. Viilsin vielä muutaman kerran, ja laskin veitsen nurmikolle viereeni. Siirryin tulitikkuihin. Niitä oli vielä noin parikymmentä jäljellä. Lie mitkä suunnitelmat näiden pudottajalla oli ollut. Sytytin yhden, annoin sen palaa hetken ja puhalsin liekin sammuksiin. Valmistauduin polttavaan kipuun, ja työnsin tikun ihoani vasten. Tunsin, kun ahdistus valui pikkuhiljaa pois kuin kourallinen hiekkaa sormien välistä. Kipu hellitti, ja laskin tikun maahan. Sylkäisin sen päälle, jotten aloittaisi metsäpaloa. Sytytin uuden, annoin palaa hetken ja puhalsin. Tunsin taas polttelevan mutta ihanan kivun ranteessani. Kipu hälveni, ja toistin saman uudestaan. Sama toistui suunnilleen kolmetoista kertaa, jos laskin oikein. Käännyin taas veitsen puoleen. Käärin tällä kertaa oikean hihani. Viilsin suunnilleen neljätoista kertaa. Katsoin kelloa, ja huomasin, että minun pitäisi olla kotona kymmenen minuutin kuluttua.                                              ----------------------------------------------------------------- 

Mietin, miten selittäisin mustan silmäni äidille ja isälle. Ajattelin hetken, ja päädyin sanomaan "Mä kaaduin kotimatkalla ja mun silmään osu aika iso kivi". En tiedä, oliko se kovin uskottava, mutten tähän hätään keksinyt muutakaan. Keräsin kamppeeni maasta ja lähdin tallustamaan kohti kotia. 

Pääsin kotiin, ja huomasin onnekseni, että äiti ja isä olivat olohuoneessa katselemassa telkkaria. Hiippailin vessaan peittämään silmän meikillä. Tulin ulos, huusin "Moi" äidille ja isälle ja menin tekemään läksyjä huoneeseeni. Olin tekemässä matikanläksyjäni, kun muistin, että minun pitäisi jossain vaiheessa palauttaa keittiöveitsi. Ajattelin, että voisin tehdä sen aamulla, kun isä ja äiti ovat lähteneet töihin. Sain läksyni valmiiksi, tein iltatoimet ja kävin nukkumaan.

Kukkuu! Muistutan vielä, että tää on pelkkää fiktioo, eikä mun oikeita ajatuksia. Haleja kaikille, ja pitäkää kiva päivä/aamu/ilta/yö! ❤️