KPOP HIGH SCHOOL [suomi]

Kadonnut

"Missä se oikein voi olla?!?" Minho huusi itkun partaalla. Hän kertoi etsineensä jo koko talon läpi ja näytti löytäneensä Jisungin puhelimen. Kumpikaan ei kuitenkaan tietänyt sen koodia. "Mennään ettimään sitä ulkoa?" Changbin ehdotti ja Minho nyökkäsi. He laittoivat kengät jalkaan ja takit päälle ja lähtivät pimeään syysyöhön.

He etsivät tuntikausia kaikki lähistön paikat, mutta missään ei näkynyt merkkiäkään. Changbin oli todella huolissaan ja hänen puhelimensa alkoi täyttyä soitoista hänen äidiltään. Kello oli jo kaksi yöllä kun he palasivat Minhon talon terassille. Minho itki.

"Soitetaanko poliisille?" Changbin ehdotti ja oli jo ottamassa puhelintaan esiin. "Ei. Sitten ne saa tietää että me juotiin. Siellä oli alaikäsiäkin" Minho sanoi ja repi hiuksiaan stressaantuneena. "Me ei muuten ikinä löydetä sitä. Mitä jos se on vaikka kidnapattu?" Changbin kysyi ja Minho nyökkäsi lopulta.

Poliisit kyselivät kaikenlaista erityisesti Minholta.
"Olitko hänen kanssaan koko illan?"
"No melkein ainakin..."
"Paljonko hän oli juonut?"
"En tiiä..."
"Näitkö mitään epäilyttävää?"
"En"
Minho vastaili kysymyksiin väsyneesti. Hän oli itkenyt varmaan puolet elimistönsä nesteestä pois. Changbinillä alkoi olla kylmä kaikesta ulkona seisoskelusta. Lopulta poliisit jättivät heidät rauhaan ja sanoivat tekevänsä parhaansa.

Minho jäi terassin portaille istumaan ja Changbinillä kävi häntä todella sääliksi. Toisaalta hänen äitinsä olisi myös ihan raivona kun hän ei ollut vastannut viesteihin tai tullut kotiin. "Voisinko jäädä yöks?" Changbin kysyi varovasti ja oli iloinen kun Minho nyökkäsi. Hänen ei tarvitsisi kuunnella äitinsä huutoa.

"Mitä te teitte Jisungin kanssa?" Changbin kysyi vaitonaisena kun he istuivat Minhon keittiössä syömässä iltapalaa. "Oltiin vaan" Minho vastasi ja tuijotti vaan pöytää. "Tapasitteko te siellä sairaalassa?"
"Jooh" hän sanoi ja katsoi sitten Changbiniä silmät sirrillä. "Mistäs SÄ tunnet Jisungin?"
"Meillä on yhteisiä kavereita" Changbin sanoi, tarkoittaen tietenkin Bangia. Sitten hän tajusi ettei ollut edes kertonut Bangille Jisungin katoamisesta. Hän laittoi viestin, vaikka tuskimpa Bangi keskellä yötä vastaisi.

He valvoivat Minhon kanssa koko yön odottaen vain tietoja Jisungista. Vihdoin, noin kuudelta aamulla Minho sai puhelun sairaalalta. Jisung oli tuotu sairaalaan.

He lähtivät heti sairaalalle, kävellen, koska sinne ei ollut kamalan pitkä matka.

Poliisit olivat heitä vastassa perillä ja kertoivat tapahtuneesta
"Jisung löytyi metsästä aamuyöllä pahasti kylmettyneenä. Häntä oli pahoinpidelty ja hän oli jäänyt sinne metsään tajuttomana" toinen poliiseista kertoi. Minho näytti todella väsyneeltä ja huolestuneelta. Se sai hänet näyttämään varmaan 10 vuotta vanhemmalta.

He pääsivät katsomaan Jisungia sairaalahuoneeseen. Hän oli kiinni jossain laitteissa jotka kuulemma lämmittivät hänen kehoaan. Ja naama ja kädet olivat täynnä mustelmia ja haavoja. Minho meni sängyn viereen istumaan ja katseli Jisungin naamaa. Changbin ei osannut tulkita ilmettä.

Changbinin piti kuitenkin lähteä myös kouluun ja niinpä hän lähti kävelemään kotiinsa. Minho ei susotunut lähtemään. Changbin nappasi nopeasti eteisestä koulureppunsa ja lähti kävelemään niin, että hänen äitinsä ei ehtinyt toivottavasti huomata. Aamut olivat jo kylmiä näin syyskuussa ja Changbinilla oli kyllä kylmä ohuissa vaatteissaan.

Koulussa hän tapasi joukon huolestuneita kavereitaan, etunenässä Bangin, jotka olivat saaneet tiedon Jisungista. Changbin ei kuitenkaan jaksanut hirveästi vastailla muille kun Bangille.

Ruokatunnilla Jungkook tuli yllättäen istumaan Changbinin pöytään.

"Sun pitää auttaa mua!" Jungkook sanoi hiljaa ja kumartui Changbiniä päin. "Missä?" Changbin kysyi epäilevänä. Hän ei tiennyt, mihin ihmeeseen Jungkook nyt tarvitsi hänen apuaan.

"Mulla ja Taehyungilla on riita. Tai varmaan tiedät. Kuulin että oot hyvä tälläsessä. Jugu kerto siitä jutusta"
"No en mä nyt tiiä" Changbin vastasi. "Mistä te ees riitelette?"

"No siis... Taehyungin tyttöystävä Jennie tykkääkin musta. Se sano. Se yrittää koko ajan lähennellä mua." Jungkook sanoi ja näytti ahdistuneelta. "Ja Taehyung luulee että yritän varastaa sen siltä. Vaikka en todellakaan..."

"Okei? Ja mitä mun pitäis tälle asialle tehä?" Changbin kysyi. "No sanot sille. Keksit kyllä jotain" Jungkook vastasi ja väläytti nopean hymyn. Sitten hän lähti pois.

Changbin jäi miettimään, että mihin ihmeeseen hän nyt taas oli sotkeutunut.