KPOP HIGH SCHOOL [suomi]

Varjostamista

Changbin seurasi Jennietä koko koulupäivän ajan, minne ikinä tämä menikin. Hän istui Jennien viereiseen pöytään ruokalassa, istui tunnilla niin että nöki tämän hyvin ja oleskeli käytävällä tämän läheisyydessä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut koko päivän aikana.

Changbin oli kävelemässä koulusta kotiin pettyneenä. Sääkin oli huono, sillä satoi hieman ja oli kylmää ja tuulista. Yhtäkkiä hänen takaansa kuului huuto: "Hei! Pysähdy!"
Cjangbin kääntyi taakseen ja kohtasi Taehyungin kasvot. Ilmeestä ei ollenkaan saanut selvää, oliko tämä vihainen vai oliko hänellä kenties jotain asiaa.

"Mitä?" Changbin kysyi kun Taehyung saapui hänen kohdalleen. Hän ei kuitenkaan saanut vastausta, vaan Taehyung alkoi työntää häntä tien viereiseen metsään. Changbin yritti vastustella, mutta se oli vaikeaa. Taehyung oli häntä paljon pidempi ja voimakkaampi.

Taehyung työnsi Changbinin syvälle metsään ja sitoi hänet kovakouraisesti kiinni puuhun. "Sen siitä saa kun vakoilee MUN tyttöystävää" Taheyung sanoi häijysti ja löi Changbinia täysillä päähän. Sitten kaikki pimeni.

Seuraavan kerran herätessään Changbin oli hänelle tuntemattomassa paikassa. Siellä oli vain yksi pieni lamppu eikä ollenkaan ikkunoita. Paikassa oli sänky, pöytä ja pari sohvaa ja nojatuolia. Se oli pyöreän muotoinen huone.

Changbin nousi ylös ja huomasi, että hänen koulureppunsa oli laitettu siististi sängyn viereen. Myös hänen puhelimensa oli tallella taskussa. Kello näytti 16.09. Aikaa ei ollut kulunut kuin alle tunti. Nyt hän oli tässä oudosssa paikassa... Hän otti nopeasti kaikki tavarat kasaan ja avasi oven. Hänen edessään oli metalliset tikkaat joita pitkin hän kiipesi ylös. Hän avasi luukun ja huomasi olevansa keskellä metsää, lähellä sitä paikkaa mihin hänet oli sidottu kiinni.

Changbiniä karmi tuo salainen bunkkeri niin paljon, että hän lähti vain äkkiä juoksemaan kotia kohti.

Sinä iltana Cahngbin ei enää jaksanut miettiä Jisungin pahoinpitelijää. Ainoa asia mitä hän ajatteli oli, että kuka ihme hänet oli pelastanut? Ja miksi?

Seuraavana päivänä koulussa Minho tuli jututtamaan häntä välitunnilla.
"Kuules... Jisungin pitäis kotiutua tänään sairaalasta" Minho sanoi. "Eikös se ole hyvä uutinen?" Changbin ihmetteli hymyillen, mutta Minhoa ei hymyilyttänyt.
"On se, mutta se ei uskalla. Se pelkää, että ne tekee sen sille uudestaan"
"Ketkä ne?"

Minho ei kertonut. Hän vain pudisti päätään. "Jisung sano ettei saa kertoa. Se joutuu vaikeuksiin. Vaan mä tiiän sen"
"Enhän mä voi muuten auttaa!" Changbin sanoi loukkaantuneena. Miten yhtäkkiö Jisung kertoi Minholle jotain, mitä ei voisi kertoa edes hänen omille ystävilleen...

"Lupaat ettet kerro sille?" Minho kysyi, ja Changbin nyökkäsi. "No selvä sitten... Se on se jengi. Se, joka asuu siellä metsässä" Minho sanoi hiljaa. Changbin olisi tahtonut kysyä vielä lisää kysymyksiä, mutta kellot soivat. Ja Minhohan oli häntä monta vuotta vanhempi.

Changbinin sydäntä kylmäsi. Oliko joku metsän jengi se, joka oli pelastanut hänet? Ja miksi ne olivat tehneet Jisungille pahaa? Jos Changbin olisi tiennyt, hän olisi halunnut mielummin jäädä roikkumaan sinne puuhun vaikka ikuisiksi ajoiksi.

Sen hän oli kuitenkin päättänyt, että enää hän ei sekaantuisi Jungkookin ja Taehyungin riitaan. Hän ei ollut edes varma, puhuiko Jungkook totta. Eihän Jennie ollut käyttäytynyt mitenkään epäilyttävästi koko koulupäivän aikana. Ja jos kerta Taehyung osasi olla oikeasti noin vaarallinen...

Mutta entäs jos Taehyungilla olisikin jotain riitaa tämön metsän jengin kanssa, ja siksi jengi oli päättänyt pelastaa Taehyungin uhrin? Olisiko se mahdollista?

Koulun jälkeen Changbin lähti suorinta tietä sairaalalle Jisungin luo. Hän halusi jututtaa Jisungia tästä jengistä. Hänen oli saatava tietää, että oliko jengi vaarallinen vai oliko heillä jotain riitaa Jisungin kanssa. Ja jos heillä oli jotain kinaa, niin eikai Changbinin tarvitsisi tehdä samalla lailla kuin viime kerralla Jeonginin pelastamiseksi...

Changbin astui sisään Jisungin huoneeseen, jossa hän oli jo vaihtanut omat vaatteensa päälle ja pakannut tavaransa reppuunsa. Hän näytti siltä, että oli itkenyt.

"Moi" Changbin sanoi. "Moi" Jisung vastasi ja yritti hymyillä jotain tekohymyä. Se ei kuitenkaan vakuuttanut Changbiniä.

"Kuule Jisung, voitko jutella hetken" Changbin kysyi ja istui sairaalasängyn laidalle. Jisung istui hänen viereensä.
"Mä tiedän kuka sut pahoinpiteli siellä metsässä" Changbin sanoi vedettyään henkeä. Jisungin kasvot kalpenivat ja hän näytti järkyttyneeltä.

"Se oli se metsän jengi, eiks niin?"
"Mä en tiedä mistä sä puhut" Hisung vastasi heti ja katsoi toisaalle. Hän näytti käsittelevän asiaa hetken, kunnes hänen ilmeensä vaihtui vähitellen vihaiseksi.
"Kertoko Minho sulle?" hän sanoi vihaisesti. Changbin vain nyökkäsi. Jisung naurahti pilkallisesti ja nousi seisomaan.

"Miten se kehtaa..." hän mumisi hiljaa, kuulostaen todella loukkaantuneelta. Sitten hän alkoi itkeä. Hän itki kovasti, otti kaikki tavaransa ja juoksi ulos huoneesta. Changbin jäi vain katsomaan perään onnettomana. Saiko hän juuri taas uusia vihollisia?