KPOP HIGH SCHOOL [suomi]

Ongelmien Ratkontaa

Sunnuntaina Bangi ja Changbin pitivät seuraa Jeonginille, joka vaikutti olevan poissa tolaltaan. He vakuuttivat, että kaikki järjestyisi vielä ja Jeongin saisi velkansa maksettua. Hänellä oli jo suurin osa rahoista kasassa ja loput varmasti löytyisivät jostain. Ehkä Minho lainaisi, hänhän oli rikas. Ainakin jos Changbin saisi lepyteltyä hänet...

Maanantaina koulussa Jisung ja Minho vaikuttivat olevan taas ihan hyvissä väleissä. He hengailivst kahdestaan aina kun mahdollista, mutta ei esim. ruokalassa, koska Minholla oli eri aikaan ruokatunti.

Changbin pyysi Jisungin istumaan hänen kanssaan samaan pöytään ruokailussa.
"Miksi se jengi halusi pahoinpidellä sut?" Changbin kysyi häneltä. Jisung vältteli aihetta yhä. "En tiiä" hän sanoi tylysti ja ajtkoi syömistään.

Changbin nöki kuitenkin että hän valehteli. "Kerro nyt. Mä haluisin auttaa. Me aijotaan tuhota se jengi"

Jisung katsoi häntä ihmeissään ja epäileväisenä. Sitten hän kumartui lähemmäs ja alkoi puhua hiljaa.
"Mä tilasin niiltä murhan. Halusin tappaa mun sisarukset" hän sanoi. Changbin kavahti kauemmas. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi.

"Miks?" hän sai vain kysyttyä.
"Et kuitenkaan ymmärrä. Mut mulla on 12 sisarusta. Mulle ei oo ikinä aikaa. Kukaan ei välitä musta kotona"
Changbin nyökkäsi. Ei hän kyllä ymmärtänytkään. Asia oli varmasti Jisungille todella vaikea, kun hän pystyi jopa tappamaan sisaruksensa sen takia.

"No onnistuko se?" Changbin kysyi. "Ei. Mä en halunnutkaan. Sanoin, että perutaan koko juttu. Siitä ne kai suuttukin" Jisung vastasi.

"Kiitos kun kerroit" Changbin sanoi mietteliäänä.

Loppupäivän Changbin yritti käyttää Minhon lepyttämiseen. Hän oli tuolle niin ystävällinen kuin osasi: moikkasi aina kun he näkivät, auttoi avaamalla ovia. Minhon katse ei silti leppynyt. Hän katsoi Changbinia kuin roskaa.

Iltapäivällä, kun Changbin oli juuri lähdössä kotiin koululta, Jisung juoksi hänen luokseen.
"Moi" Hän sanoi hengästyneenä.
"Kuule.... Ethän oo vihanen Minholle? Sen on ihan oikeesti tosi hankala luottaa kehenkään. Ja sä petit aika pahasti sen luottamuksen"

"En titenkään. Mähän se tein tyhmästi" Changbin sanoi ihmeissään. Miksi hän edes olisi vihanen Minholle? Eihän Minho ollut tehnyt HÄNELLE mitään.

"Miksi sä ees oot Minhon kanssa? Sehän petti myös sun luottamuksen" Changbin lipsautti. Hänen ei pitänyt sanoa sitä ääneen.
"Eihän me edes..." Jisung aloiti naurahtaen. "Tai siis siks, että se oikeesti tykkää musta silti. Mä tiiän"

Cjangbin hyväksyi vastauksen ja hymyili. Sitten hän antoi halin Jisungille ja lähti kotiin päin.

Changbin oli omassa huoneessaan, kello oli noin 6 illalla, kun oveen koputettiin. Jeongin tuli sisään huoneeseen. "Moi" hän sanoi ja istui Changbinin sängylle. "Mitä nyt?"
"Mä meen tapaamaan tänään yöllä J-hopea. Hyunjinkin tulee mukaan" hän sanoi. Changbinin mielestä tämä olisi hyvä tilaisuus.

"Missä te tapastte? Onks siellä muitakin?" hän kyseli Jeonginilta.
"Siellä bunkkerissa. Maan alla metsässä siis. Kun pelastettiin sut sinne"

Changbin oli kokonaan unohtanut pelastumisensa. Eli Jeongin ja Hyunjin olivat tehneet sen... Nyt kaikki alkoikin selkeytyä.
"Ja ei oo muita. Se luottaa että me totellaan"
"Voisinko mä tulla sinne mukaan?"
"Et"
"No jotenkin se pitää saada pois pelistä"
"Ei se lopeta jos sitä ei tapa. Sillä on paljon meidän koulun poikia" töissä"" Jeongin sanoi ja meinasi alkaa taas itkeä. Se oli arka asia hänelle.
"No tappakaa se"
"Siitä just mun piti puhua... Että me ei saatais ottaa veitsiä sinne mukaan. Mutta tänä yönä aiotaan ottaa vaan rahat ja sitten tappaa se"
"Onko sillä asetta?"
"No toivottavasti ei" Jeongin sanoi rohkean kuuloisesti. Maailman rohkein pikkuveli. Changbin oli niin ylpeä.

Mennessään nukkumaan, Changbin ei voinut ajatella muuta kuin sitä, miten Jeonginin ja Hyunjinin tapaaminen sujui. Hän toivoi sydämensä pohjasta, että kaikki menisi hyvin.

Ps. Sori taas lyhyt osa :D Ja kommentoikaa keitä idoleita haluisitte nähä tässä tarinassa tai jotain shippejä