KPOP HIGH SCHOOL [suomi]

Jälleen Sairaalalla

Koulun jälkeen Changbin ja Bangi suuntasivat jälleen kohti sairaalaa. He koputtivat Jisungin huoneen oveen ja astuivat sisään.

Minho istui Jisungin sängyn vieressä, tismalleen samassa kohdassa missä hän oli ollut aamullakin Changbinin lähdettyä. Hän tuijotti Jisungin kasvoja ja tervehti heitä vaisusti heidän tullessaan huoneeseen.

"Miten se voi?" Bangi kysyi ja otti tuolin sänhyn vierelle. Changbin teki samoin. "Se heräs jo oari tuntia sitten" Minho vastasi. "Mistä te puhuitte sillon?" Changbin kysyi. "Ei oikein mistään. Jisung oli vielä tosi huonossa kunnossa" Minho sanoi ja sipaisi hiuksia pois pojan naamalta. Hänellä oli tikkejö ympäri kasvoja, mutta sentään kaikki lämmityslaitteet oli poistettu.

He istuivat noin puoli tuntia Jisungin vierellä ja odottelivat, kunnes hän vihdoin heräsi. Jisung katsoi ympärilleen ja hymyili nähdessään ystävänsä. "Sä heräsit" Minho sanoi helpottuneen kuuloisena. Hän otti Jisungia kädestä kiinni. "Mikä olo?" Bangi kysyi ja kumartui lähemmäs. "Ihan okei kai" Jisung sanoi ja naurahti vähän kaikkea hössötystä.

"Kuka sulle teki noin?" Changbin kysyi. Jisung käänsi katseensa poispäin. "Ei kukaan... Tai siis en muista ollenkaan" hän sanoi. Jokin Jisungin olemuksessa ei vakuuttanut Changbiniä. Hänestä tuntui, että poika valehteli.

"Mä olin niin huolissaan susta" Minho sanoi ja katsoi Jisungia hymyillen. Jisung vastasi katseeseen ja sanoi sitten: "Voisitteko te ehkä jättää mut ja Minhon hetkeks kahestaan?"

Bangi ja Changbin tottelivat ja lähtivät hetkeksi käytävälle. Minholla ja Jisungilla kuitenkin kesti ja kesti, joten Changbin alkoi jo tylsistyä. Hän kaiveli taskujaan ja hänen kätensä osui lappuseen. Hän veti sen ylös ja muisti samantien mikä se oli. Hänen eilen tapaamansa vaaleahiuksisen pojan puhelinnumero. Changbin päätti laittaa viestiä numeroon.

Hän yritti pähkäillä vaikka kuinka kauan, mitä kirjoittaisi, mutta se tuntui jotenkin uskomattoman vaikealta. Eikä hän edes tietänyt miksi, koska yleensä Changbin ei ollut mikään kovin ujo.

Hän päätti luovuttaa.

"Käyttäytykö sustakin Jisung vähän oudosti. Tai ihan kun se olis oikeesti muistanut kuka sen pahoinpiteli" Changbin kysyi Bangilta hetken kuluttua. "No joo. Mutta mä kyllä luulin että se johtuu vaan siitä sen rakastumisesta"

Nyt Changbin ei kyllä ymmärtänyt. "Mistä rakastumisesta?"
"No Minhosta. Ethän sä nyt tyhmä ole?" Bangi sanoi naurahtaen. Nyt Changbinille alkoikin valjeta. Miten hän oli ollut niin tyhmä?

"No eihän Minho ole ollenkaan hyvää seuraa Jisungille kun se on niin outo ja bilettää liikaa ja--" Changbin aloitti selittämään, mutta Bang Chan keskeytti hänet. "Eiköhän Jisung osaa ihan itse tehdä päätöksensä" hän sanoi.

Seuraavana päivänä koulussa Changbinin oli pakko alkaa miettiä myös Jungkookin ongelmaa. Vaikka ei se häntä oikestaan juurikaan kiinnostanut. Miten hän muka saisi vakuutettua Taehyungin, että Jennie oli tässä se, joka lähenteli Jungkookia? Tuskinpa Taehyung uskoisi hänen sanaansa.

Siispä Changbin päätti ottaa videon jostain tälläisestä tilanteesta. Silloin Taehyungin olisi pakko uskoa häntä. Changbinin täytyi siis vakoilla Jennietä, jotta hän löytäisi sopivan tilaisuuden. Ja kantaa kännykkää joka paikkaan mukanaan.

Tästä päivästä tulisi rankka. Ja illalla Changbinin olisi mietittävä Jisungin tapausta. Miksi hänen täytyi aina ottaa muiden asioita vastuulleen tällä tavalla?

Ps. Sori taas aika lyhyt osa :D