||LOPETETTU|| 𝑡ℎ𝑎𝑛𝑘 𝑦𝑜𝑢 𝑓𝑜𝑟 𝑡ℎ𝑒 𝑝𝑎𝑖𝑛//𝑂𝑙𝑒𝑘𝑠𝑖

"Mut mitä?"

|| 𝐀𝐥𝐞𝐤𝐬𝐢𝐧 𝐧𝐤||

Olin koko bändin kanssa sairaalassa katsomassa Ollia. Itkin niin paljon että tuntui siltä että sielu lähtisi irti. "S-selviääkö Olli?" Tommi kysyi hoitajalta kun se astui huoneeseen jossa Aleksi oli. "Siitä pitikin sanoa että Olli on todella vakavassa tilassa. Ollin jalat ovat murtuneet ja toinen käsi. Myös kaksikylkiluuta ovat murtuneet." Hoitaja sanoi.
"Joo mutta vittu selviääkö se!?!?" Minä huidahdan vihaisena hoitajalle. "Kuten sanoin hän on hyvin vakavassa tilassa. On epätodennäköisempää että selviää." Hoitaja sanoi. "Mitäh?..." minä järkytyin. "Tää kaikki oli mun vika! Min takia Olli edes meni koko kalliolle. Mun takia se tippu jos en olis päästäny..." Kerkesin sanoa, kunnes Joonas keskeytti minut sanomalla "Aleksi, se ei ollu sun syytä!"
"Jos oisin vähä miettiny ennenku sanon nii Olli vois olla mun vieressä nukkumassa meillä." (En oikeesti muista että oliks Ollu ja Allu Allulla vai Ollulla lol nii sovitaa et ne oli Allulla) Joonas tuli halaamaan minua ja sanoi "Et voinu tietää, kuten sanoit ei sulla ollu kokemusta sellasista asioista" Minä halasin Joonasta ja aloin itkeä vieläkin enemmän.
"Vierailuaika valitettavasti päättyy. Voin kysyä sairaalan johtajalta jos voitaisiin tehdä poikkeus että yksi teistä saa jäädä yöksi tänne" Hoitaja kertoi. "Joo kysy" Niko sanoi. "Aleksi voi jäädä tänne sit jos se on ok" Joel sanoi. Hoitaja soitti ilmeisesti pomolleen. Hetken päästä ku puhelu päättyi hoitaja ilmoitti "Yksi tai kaksi voi jäädä tänne. Päättäkää keskenänne ketkä jää ja sitten muut lähtevät heti." "Joonas v-vpitko j-jäädä mun k-kans?"
"Tietenki" Joonas vastaa. "Ilmottakaa heti jos Olli herää!" Tommi muistuttaa. Joonas nyökkää. Muut paotsi Minä ja Joonas lähtee, ja no Olli tietenki. Minä otin Ollin kädestä kiinni (siitä joka ei oo murtunu). Olli alkoi hiukan hymyillä. "Olli?? Ootko sä hereillä?? Kuuletko mut??" Minä innostuin, mutta mitään ei tullun vastaukseksi.
Aloin taas itkemään hiukan. "Tarviitko Ale jotai iltapalaa?" Joonas kysyi. En todellakaan voinut ajatrlla syöväni nyt. "En tarvii" vastasin Joonakselle. Joonas lähti ilmeisesti hakrmaan kahvilasta itselleen jotain. "Olli mä oon oikeesti pahoillani. Mun ei ois pitäny sanoo nii mutta ei mulla ole kokemusta ulkonäkö paineista yms joten anna anteeks. Ja siellä kalliolla multa loppu voimat sä vaan lipesit jos oisin voinu ite päättää nii oisin vaan vetäny sut pois sieltä. Kumpa voisin palata ajassa taaksepäin."
Minä selitin. Olin hetken hiljaa ja vain katsoin Ollia. Sitten Olli avaa silmiään. "OLLI!" minä huudahdin riemuissani. "Missä mä oon?" Olli sopersi. "Sairaalassa" Minä kerroin. "M-miks??" Olli ihmetteli. Minä hiljenin. "Aleksi?" Olli sanoi. "T-tipuit kalliolta."
Minä vastasin. Olli oli hiljaa. "Ainii, muistan sen ku olin sulle jostain vihanen ja että mä otin sun auton ja join itteni umpikänniin. Siitä en muista sitten enempää" Olli muisteli. "Miten mä sieltä kalliolta tipuin?" Olli jatkoi. "Se oli mun syy, lähot mua karkuun ku näit mut ja sit kompastuit kiveen ja jäit siihen reunalle roikkumaan. Mä otin susta kiinni ja yritin kaikin voimin vetää mut..." minä sanoin. "Mut mitä?" Olli ihmetteli "Ote lipes." Sanoin ja aloin itkemään. Silloin Joonas astui huoneeseen. "OLLI!!" hän huudahti.