Mä en lupaa mitään

1. Joel Hokka

Joonas pov.

En vaan jaksais tätä vitun paskaa enää. Helvetti. Joo usko rakkauteen on nyt vittu viimein mennyt. Saatana. Mä olen aika pohjalla. Kyyneleitäkään ei tule, vaikka itkettää. Paska fiilis kaiken kaikkiaan. Vituttaa. Kuinka mä saatoin olla niin sinisilmäinen Nikoa kohtaan.

Kuinka mä saatoin uskoa sen joka sanaan?

Sen joka sana oli täyttä tarua. Paskapuhetta.

"Oot komee", se sano. Nykyään: vitun läski.
"Hitto että oot hauska", Helvetti ei sun kaverikaan naura noille.
"Oot niin vahva", Helvetin heikko homppeli.
"Miks kaikki ei oo niinku sä? Vittu painu helvettiin.
"Oot upee" Vitun paska luuseri.

Siltä minusta tuntuikin. Paskalta. Luuserilta. Se mä olinkin. Nikon ja mun "erosta" oli nyt about viikko. Sen sijaan, että se olisi jättänyt mut rauhaan, se alkoi kiusaamaan mua. Ja tiedättekö? Mä olin jo aivan 100% varma että se on se oikea. Ja vitut. Ei sitten. Se paska kasa alkoi kiusaamaan mua. Henkisesti ja fyysisesti.

Nyt mä itkin mun kusipää eksän takia tyhjässä puistossa. Vittu. Vahvasti menee. Elämä on paskaa.

Hassua kun yleensä olin juuri se, joka näkee kaikessa hyvät puolet, ja koittaa saada hymyn toisen huulille. Nyt... noh, entä jos ei jauheta siitä enempää.

"Hei, onko kaikki hyvin?" mä kuulen karhean, mutta samaan aikaan pehmeän nuoren mies oletetun äänen. Käännyn katsomaan. Hän on pitkä, sen minä ensimmäiseksi huomaan. Sitten kiinnitän katseeni hänen silmiinsä. Husky. Okei mitä vittua taas ajatukseni ovat?

"No miltä vittu näyttää?" kysyn tuolta tylysti. Sori nyt vaan, mä en jaksa olla kohtelias. Hän istahtaa viereeni, ja ei välitä ilmiselvästi torjuvasta asenteestani.

"Aika paskalta... tai siis et sä näytä paskalta. Sä näytät hyvältä.. eiku tai siis sä näytät tavallis- noh aivan sama. Unohda mitä sanoin. Tarkotin siis, että sun tilanne näyttää paskalta", tuo ventovieras änkyttää, ja kääntää katseensa alas. Naurahdan.

"Joo tilanne on suurinpiirtein paska, mutta sun änkytys oli sen verran hauskaa kuunneltavaa, että tuli pikkasen parempi mieli", sanon hymyillen aavistuksen.

"Noh, kiva että se jotakuta auttaa", tuntematon mutisee, ja hymähtää sitte itsekkin. Hän kääntää katseensa takaisin minuun "Oon muuten Joel Hokka", Joel sanoo. Naurahdan. Kuka esittelee itsensä sukunimen kanssa?

"Oon Joonas... Joonas Porko", sanon. "Ja ennenkuin ehdit vääntää mun sukunimestä pornon niin ei tarvii. Moni moni muu on ehtiny sua ennen. Et ees arvaa kuinka monta kertaa mua on sanottu Joonas Pornoksi", sanon ja pyöräytän silmiäni.

"Hienoa, että Ihmiset osoittavat taas jälleen kerran loistokkaan älynsä ja ajattelu taitonsa", Joel sanoo. Nauran. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

"Kuulostaa siltä, että sulla on hampaankolossa  ihmisten suhteen", sanon hymähtäen. Hän alkaa kuulostaa Ollilta. Tai no OeA ( =Olli ennen Aleksia).

"Noh, ihmiset vaan sattuu olemaan perseestä", Joel sanoo. Olen väittämässä vastaan, mutta muistan Nikon.

"Jep", sanon ja vaivun ei niin kivoihin ajatuksiini. Niiden keskiössä on toki kaikkien rakastama Niko.

"Mikä on? Tai ehkä ennemminkin, kuka on?" Joel kysyy hiljaa. Miten hän tajusi? Katson häntä ja hymyilen väsyneesti.

"Mun ex säätö, sanon hiljaa.

"Eksät sattuu yleensä olemaan pahimpia", Joel mutisee. Nyökkään hiljaa.

"Onko sinulla Joel Hokka snäppiä? Sä et vaikuta meinaa kusipäältä", sanon. Joel katsoo minua yllättyneenä, yllättyneenä, mutta iloisena.

"Joo on. Porko.simp", Joel sanoo pokalla. Alan nauramaan.

"Entä se oikee?" kysyn hymyillen.

"Tuohan on mun oikee snäppi! Mitå sä selität?" Joel kysyy muka häkeltyneenä. Nauran. "Se on joel.hokka", hän sanoo sitten normaalilla äänellä.

"Okei, nähdään taas joel.hokka", sanon. Hän hymähtää. Nousen puiston penkiltä.

"Nähdään Joonas Porno", Joel huikkaa, ja mä kuulen sen naurun. Näytän keskaria, mutta hymy on jo ovelasti hiipinyt huulilleni

Sanoja: 552

A/N

Täällä taas ärsyttämässä tietä!!