Mä en lupaa mitään

9. Kosiminen

Joelin pov.

Mun safe place. Voi monet kerrat mä pon tänne tullu omien tunteiden vankina. Sitten oon juossut mahdollisimman pitkään pakoon tunteita. Ja kun vihdoin pysähdyn, tuntuu hyvältä, kuin kaikki ylimääräinen energia olisi kuluttu. Sen jälkeen menen mun paikalle, johon me ollaan tälläkin hetkellä menossa tämän söpöläisen kans. Voi vittu, mua pelottaa, että mitä mulle on tapahtumassa.

"En tiennyt että oot tällänen eräjormalia", Joonas hämmästelee hymyillen yllättyneenä. Mä tykkään Joonaksen hymystä, se on aito, ja aurinkonen kuten koko ihana ihminenkin. Hymähdän.

"En mä oikeastaan ole. Mä vaan satun rauhoittumaan täällä, ja tää vaan on sellanen paikka jossa tykkään olla", sanon.

"Okei, no hyvä et sul on tällänen paikka", Joonas sanoo hymyillen.

"Joo ja täällä on sellanen pieni kohta josta tykkään erityisen paljon", sanon innoissani. Oma innostukseni näköjään tarttuu Joonakseen, joka on aika söpöä.

"No näytä se!" Joonas käskee hymyillen. Katson tätä hetken, ja koko maailma tuntuu pysähtyvän. Näen vain hänen hymynsä. Nuo siniset lempeät silmät. Sitten nappaan hänen kädestään ja lähden juoksemaan. Joonas juoksee mukana ja me molemmat nauramme juoksun aikana koko ajan for no reason, kunnes meidän täytyy pysähtyä haukkaamaan happea. Huomaamattani irroitan käteni hänen omastaan.

"Se on ihan tossa", sanon ja otan tällä kertaa lempeästi hänen kädestään kiinni ja vien meidät paikalle, jonka olemassa oloa kukaan ei arvaisi. Yhden puskan läpi, ja siinä se on.

Joonas henkäisee ihmetyksestä. Hymyilen. Ihanaa että hän tykkää mun lempi paikasta koko maailmassa. Se merkitsee paljon minulle, koska koko paikka merkitsee minulle paljon.

Paikka on pieni lampi. Söpöksikin sitä voisi kai kuvailla. Sen keskellä kasvaa koivu, joka näyttää siltä ettei kuuluisi koko paikkaan. Rakastan tätä mestaa.

"Tää on tosi suloinen", Joonas sanoo. Katson häntä. Siniset silmät loistavat kuin aurinko joka osuu mereen juuri oikeassa valossa.

"Tää on kyllä mahtava. En mä mikään metsä ihminen ole, mutta tää on ihana. Ehkä tää on se paikka jossa mä kosin", sanon. Ajatus on random, tiedän, mutta olen miettinyt sitä pitkään, ja se tuntuu oikealta.

"Ajattelitko kosia mua tänään, vai?" Joonas sanoo ja katsoo mua ilkikurisesti. Mun mieleen tulee kuva meistä. Aurinko laskee puiden taakse, ja värjää maiseman lämpimäksi. Mä laskeudun toisen polveni varaan, ja Joonaksen kädet liikkuvat hämmästyneinä peittämään nätin suunsa. Kysyn tähdellisen kysymyksen, johon Joonas vastaa myöntävästi. Laitan sormuksen Joonaksen vasempaan nimettömään, ja nousen jalkojeni varaan. Joonas hyökkää huulieni kimppuun ja me painaudumme toisiimme.

Ravistelen päätäni hieman, ja yritän saada kuvaa pois verkkokalvoitani. Tuota ei tuu koskaan tapahtumaan.

"Joo siis heti", sanon sarkastisesti. Joonas naurahtaa.

Sanoja: 385

A/N

Hirvee writer's block meneillään, joten nyt vaan julkasen näitä draftejä😭😭, anteeks