Mä en lupaa mitään

18.

Joonas pov.

Kuulen koputuksen ovelta, ja riennän alakertaan avaamaan oven. Avaan oven, ja heti kun tajuan ovella olevan henkilön Joeliksi, ryntään hänen syliinsä nopeasti. Joel naurahtaa korvaani, ja vetää minut lähelleen.

"Oli ikävä", kuiskaan.

"Niin mullakin sua", Joel sanoo, ja kuulen hänen äänestään hymyn, lämmön, ja välittämisen. Sen kaiken mitä Nikolta silloin uupui. Erkaudun vähän, ja katson hymyilevää Joelia. Tulen epäröiden lähemmäs Joelin kasvoja. Joelin katse seikkailee huulten, ja silmien välissä. Painan huuleni kevyesti hänen omilleen. Voi luoja se tuntuu hyvältä. Irrottaudun suudelmasta. Tämä on kummallista, kun emme vielä tiedä, mitä helvettiä olemme. Toisaalta, minä tykkäänkin tästä. Minä tykkään meistä, vaikka "meitä" ei vielä ole.

"Tuu vaan sisälle", sanon kun tajuan, että olemme edelleen meidän terassilla seisomassa kuin typerykset. Joel kohottaa toista kulmaansa ja virnistää.

"Mä tulen mielelläni sun sisälle", Joel sanoo painokkaasti, katsoen mua intensiivisesti, huulet virneessä. Punastun, ja väistän katsetta.

"Eiku siis tuu peremmälle... eiku ööö tuu sisään, ei vittu! Tervetuloa tänne minun kotiini. Sitä meinasin", sanon ihan punaisena, kun Joelilla on ilmiselviä vaikeuksia olla nauramatta.

"Kyllä mä alunperin tajusin. Halusin vaan vittuilla", Joel sanoo. Näytän keskaria. Joel tulee sisälle, ja laittaa kengät nätisti kenkätelineelle, ja laittaa takin naulaan.

"Onko sulla nälkä", kysyn.

"Ehkä vähän", Joel sanoo. Sitten hän nappaa kädestäni kiinni kasuaalisti. Katson käsiämme hymyillen, ja lähden johdattamaan meitä keittiöön.

"Hei! Meillä on kaksi pakastepitsaa. Syödäänkö ne?" kysyn.

"Mikä ettei", Joel sanoo, mutta hänellä on selkeästi muut asiat mielessä. Joel työntää minut seinää vasten ja suutelee minua intohimoisesti. Vastaan tottakai suudelmaan vähintään samanlaisella innolla. Joelin kädet ovat lantiollani, ja omani ovat hänen niskassaan. Lämpötilaa on verrattavissa saunan kuumuuten tämän komistuksen vieressä. Ilmassa kipinöi, ja mä rakastan joka sekuntia. Irrottaudun suudelmasta hengittäen raskaasti. Joel alkaa suudella kaulaani, ja hengittämisestä tulee taas vaikeaa.

"Joelg... älä teeh mitään näkyvääh", sanon huokailujen välissä.

"Etkä halua, että muut tietää musta?" Joel kysyy suudelmien välissä.

"Eih, mä en vaan... nautih frituistaah", sanon hengittäen raskaasti. Joel nyökkää kai ja jatkaaa kevyiden suudelmien antamista kaulalleni. Tämä tuntuu luvattoman hyvältä. Nostan hänen leukaansa, ja vien hänen huulensa takaisin omilleni. Tunnen pienen virinstuksen huuliani vastaan, mutta se katoaa hetkessä, kun Joel keskittyy taas huuliini.

"Pitäsköh meidän syödä?" kysyn, kun suuteluun tulee hetken tauko. Joel näyttää pöllämystyneeltä. "Siis niitä pakastepitsoja", sanon.

"Joo.. joo syödään vaan", Joel sanoo. Hymyilen, ja haen pakasteesta pitsat. Musta tuntuu, että mä olen kohta valmis tekemään "meistä" meidät. Haluan kohta jotain virallista. Katson Joelia, joka hymyilee minulle, kuin olisin upeinta mitä hän on koskaan nähnyt. Hymyilen takaisin.

Mä haluan olla Joelin poikaystävä.

A/N

Sori ku ei oo tullu aktiivisemmin lukuja, fr. Oon pahoillani. En oo yksinkertasesti vaan jaksanu.