Mä en lupaa mitään

10. Maissinjyviä

Joonas pov.

"Voi vittu. Oo jo hiljaa ja painu perseeseen", sanon nauraen, kun Joel on heittänyt pienen vittuilun puolikkaan minun suuntaani. Joelin kanssa on helppoa olla.

"Kenen perseeseen?" Joel kysyy virnistäen. Olemme siis nyt meillä ja istumme odottelemassa lämpimien leipien valmistumista.

"Ihan sama. Vaikka helvetin perseeseen", sanon.

"Onko helevetilläkin perse?" Joel kysyy.

"On. Se on niin syvällä että sinne on kutsuttu vaan itse saatana. Ja tietenkin Joel Hokka", sanon hymyillen ilkikurisesti.

"Mä kun uskoin että mä olen saatana", Joel sanoo muka häkeltyneenä. Nauran. Joelin kanssa nauran liian paljon, jos siis on mahdollista nauraa liian paljon. Joelin kanssa olen turvassa

"No en ihmettelis vaikka olisitkin", mutisen itsekseni. Joel nauraa.

"Jos mä olen saatana, niiin kuka sä sit oot?" Joel kysyy.

"Tottakai Jumala. Mitäs ajattelit?" kysyn hymyillen.

"No en ainakaa Jumalaa. Oon aina ajatellu Jumalan rumana olentona", Joel sanoo.

Joel sanoo että en ole Jumala, koska Jumala on ruma

Joten Joelin mielestä en ole ruma.

Pieni hymy valtaa kasvoni.

"Ehkä mä oon sit enkeli", sanon omahyväisesti virnisten.

"Sä kyl näytät enkelillä", Joel sanoo virnistäen. Hän iskee vielä silmää. Nauran. Joelin kanssa on mukava olla, vaikka hän heittääkin vitsillä pientä flirttailun poikasta.

Pieni osa minusta. Siis hyvin pieni osa haluaisi että nuo vitsit eivät olisi vitsejä. Mutta se on HYVIN pieni osa. Muistakaa se!

"Kiitos i guess... uskotko sä Jumalaan tai kohtaloon tai muuhun sellaiseen? Uskotko että täällä on jotain suuremopaa meidän kanssa?" kysyn. Joelin kulmat kurtistuvat aavistuksen.

"Mä... mä uskon että täällä on jotain", Joel pohtii ja heilauttaa kätensä taivaalle "Ei se Jumala ole, Jumalasta sanotaan että se on hyvä. Ei tätä maapalloa voi ohjata mikään kokonaan hyvä, kun maailma on näin paska", Joel sanoo, ja kohauttaa olkapäitään.

"Joo... mä en oikeen tiedä mihin mä uskon. En mäkään jumalaan usko mut en sit tiiä... annan vaan maailman olla enkä ajattele sen enempää", sanon, ja punastun pienesti oman vähemmän järkevän vastauksen myötä. Joel nyökkää hymyillen pienesti.

Jäämme pohtimaan syvällisiä rauhalliseen hiljaisuuteen. Tai no minä mietin sitä, kuinka monta maissinjyväsyä mahtuu perseeseen, mutta Joel varmaan miettii jotain syvällistä. Vain Joonas Porko jutut i guess.

"Montakohan maissinjyvää mahtuu perseeseen?" sanon syvällisen mietteeni. Joel pärskähtää yllättyneenä ja alkaa nauraa.

"En tiiä. Aika monta veikkaisin. Ne on kumminkin aika pieniä", Joel arvioi hymyillen huvittuneena.

"Eli monta suunnilleen. Tai siis jos mietitään että perseeseen mahtuu kulli, niin monta maissinjyvää menee kulliin?" kysyn. Joel nauraa taas ja hymähdän itsekin.

"Riippuu minkä kokoinen kulli on kyseessä", Joel sanoo.

"Iso", vastaan nopeasti.

"50?" Joel heittää arvion.

"Mä ajattelin et 70", sanon.

"No sovitaan sit et 60", Joel sanoo. Nyökkään hymyillen. 60

Sanoja: 399

A/N

Poliittista