Mä en lupaa mitään

3. Anteeks

Joonas pov.

Me mennään eka kauppaan ihan vaan koska Joelil on kuulemma nälkä. Me otamme kaks pakastepizzaa, Red Bullit, ja vähän karkkia. Siinäpä se. Menemme kassoille, jossa näen tutun henkilön. Nikon. Kroppani jähmettyy siinä samassa ja yritän tehdä itseni niin pieneksi kuin mahdollista. Silti tuon ilkeät silmät välähtävät minuun kuin hän aistisi jokaisen liikkeeni.

"En kyllä ite pullerolle enää safkaa syöttäisi", Niko huikkaa ja katsoo meidän ostoksia. Punastun. Oksennus nousee mun kurkkuun, ja mä laitan vaistomaisesti kädet peittämän mun vatsan.

"Sulla on varmaan joku silmässä, kun sanot Joonasta pulleroks. Hän ei todellakaan sitä ole, vaikka siinä ei olekaan mitään väärää", Joel sanoo kireällä äänellä. Hakeudun huomaamattani vähän lähemmäs häntä, kuin turvaa hakien. Niko katso meitä halveksuen, muttei halua alkaa uhkailemaan itseään vanhempaa. Hän kääntää katseensa pois, ja mä hengähdän helpotuksesta.

"Anteeks", soperran kun pääsemme kaupasta ulos.

"Mistä sä pyydät anteeksi?" Joel kysyy katsoen mua intensiivisesti. Se on melko häiritsevää, ja saa minut ujoksi.

"No toi koko hässäkkä. Sun ei olis pitänyt nähdä tota", sanon, ja punastun heleästi.

"Toi idoottihan  tässä oli se kusipää. Miks sun piti pyytää anteeks?" Joel kysyy jopa hieman ärtyneesti. Alan panikoimaan lievästi. Joel vihaan mua. Se ajattelee että oon ärsyttävä.

"Mä vaan aattelin, kun tota... ähh. Tuntuu siltä, että kaikki Nikon tekemä on mun syytä ja kai sillä on oikeuksin sanoa niin, koska tottahan se on. Ja nytkin sua ärsyttää minä ja mä kusin tämänkin", sanon hätäisesti. Joel laskee kätensä mun omalleni, ja katsoo mua lempeästi.

"Ensinnäkin. Mikään Nikon tekemä ei oo sun syytä. Mulla ei oo mitään hajua, miks Niko tekee niinku tekee, ehkä sillä on itellä paska olo, ja yrittää purkaa sitä suhun, tai jotain, mutta se ei ole sun vika. Ja se mitä Niko sanoo ei missään tapauksessa ole totta! Ja et sä mua ärsytä. Mua ärsyttää se Niko, joka on saanut sut kuvittelemaan, että oot paskempi tyyppi mitä oikeesti olet. Meinaan sä oot aika mahtava", Joel sanoo. Katson häntä hetken, ja halaan häntä tiukasti. Joel kietoo kätensä ympärelleni, ja silittelee selkääni rauhoittavasti.

Nikon kanssa halit eivät tuntuneet koskaan näin hyviltä...

Irrottaudun pitkän ajan päästä.

"Lähdetäänkö?" kysyn ja Joel nyökkää hymyillen. Menemme hänen moponsa kyytiin. Istun taakse ja Joel eteeen.Kiedoin käteni hänen ympärilleen. Tulee sellainen rauhallinen fiilis Joelin kosketuksesta. Kuin kaikki olisi hyvin juuri tässä, eikä mitään pahaa voisi tapahtua niin kauan kun Joel on tässä.

Paitsi että..

Hitto. Perhosia. Vatsassa. Gn.

Sanoja: 378

A/N

Meneeks tää nyt aivan liian nopee???