Savipalatsi

Luku 4

En enää jännittänyt Prinssin seurassa, odotin hänen tuloaan. Missään ei ollut mitään järkeä, olin varmaan jo ihan seinähullu. Päivän kohokohta oli nähdä hänet, silloin en enää murehtinut mitään tai miettinyt paljon mitään muutakaan. Oli jotenkin hankala muistaa, että tämä mies, jonka hymy sulatti minut yksinäisyydestäni oli myös se mies, jonka käskystä mätänin täällä.

"Hyvää iltaa. Minä haastaisin teidät shakkiotteluun", minä sanoin, ennen kuin hän oli ehtinyt edes sulkea ovea perässään. Pelkäsin ajatusteni lähtevän harhailemaan ihan väärään suuntaan jollen menisi suoraan asiaan.

Hän rypisti otsaansa ja katsoi ympärilleen. Ei tyytymättömästi vaan mietteliäänä, arvelin.

"Hetki", hän sanoi.

Kuulin kuinka hän käski käytävällä seisovaa vartijaa hakemaan laudan. Hän otti vasta tuodusta hedelmäkorista yhden persikoista ja tarjosi sitä minulle.

"Ei kiitos", minä sanoin ja nojauduin kauemmas. Hedelmälihan makea tuoksu täytti taas huoneen ja oli saada polveni veteliksi. Tajusin etten kestäisi enää kovin paljon kauempaa. "Tuota, voisinkohan minä saada jotain muuta syömistä? Jotain ihmisille sopivampaa?"

"Etkö sinä tykkää hedelmistä?" hän kysyi, rypistäen otsaansa uudelleen.

"En minä sitä! Ne ovat taivaallisia. Jumalaisia suorastaan. Mutta kun en ole saanut mitään muuta. Moneen päivään. Ne eivät ole ihan hyväksi ruuansulatukselleni."

Enkä ole syönyt mitään. Moneen päivään. Yritin olla miettimättä, kuinka kiusallinen tilanne tästä tulisi, jos Prinssi kieltäytyisi tai jos joutuisin kertomaan lisää kuvitteellisista mahavaivoistani.

"Mitä sinä haluaisit?"

Maitokiisselin kuva leijui ajatuksissani. Maitokiisseliä oikein täyteläisen vadelmahillon kanssa. Tai mannapuuroa ja mehukeittoa, jossa olisi kokonaisia marjoja seassa.

"Ihan vaan vaikka leipää."

"Syötkö kalaa?"

Nyökkäsin, ja hän kävi käskyttämässä shakkilaudan kanssa palaavaa vartijaa.

"Täällä ei ole pöytää, eikä tuoleja."

Vartija oli ehtinyt jo mennä. Prinssi palasi käytävälle ja kosketti seinää. Seinä värähteli, niin kuin se olisi ollut nestettä ja sitten sen pinnalle pulpahti hyvin kiinteän näköinen ovi.

Tuijotin sitä ällistyneenä. Ei seinä ollut reagoinut mitenkään, kun minä siihen olin nojaillut!

"Tule."

Seurasin häntä seinän läpi uuteen huoneeseen. Se oli varasto täynnä sellaisia taitettavia tuoleja ja pöytiä, joita näki kaikissa saleissa ja kouluissa. Oli outoa nähdä jotain niin normaalia tällaisessa paikassa.

"Ota sinä tuolit", hän sanoi.

Nappasin kaksi tuolia kainalooni ja hän kantoi pöydän. Kun me olimme taas käytävällä, hän huiskaisi vapaalla kädellään ja ovi suli pois.

"Onko huone silti vielä tuolla seinän takana?" minä kysyin kun hän asetteli nappuloita pöydälle. Lauta oli mäntyä ja tuoksui ihanalta.

"Ei tietenkään, minähän pyyhin oven pois. Se on pari kerrosta ylempänä, jossain poissa tieltä."

Ihmeellistä! Pystyisiköhän hän taikomaan ulko-ovenkin esille noin vain?

"Voitteko te tehdä ovia minne tahansa?"

"Minne tahansa palatsin sisäpuolella. Se on minun oikeuteni."

Ruoka tuli juuri kun pelimme oli alkamassa. Kasvoton saviolio lykkäsi kärryn sisälle ja poistui kumarruksella. Prinssi istui paikallaan ja minä tajusin, että minun kuuluisi kai tarjoilla.