Luku 1 - Kaikella on tarkoitus

161 16 16
                                    

Joonas
Heräsin äitini herättelyyn. "Joonas nouse ylös sun koulu alkaa pian." Äitini ilmoittaa, mumisen vastaukseksi jotain puoli unessa ja hapuilin puhelintani yöpöydältä. Motivaationi koulua kohtaan on tasan nolla, sillä odotan vain kesälomaa suunnittelimme poikien kanssa lähteä Linnanmäelle ja muutenkin vain hengailla porukassa.

"Joonas Henrik Porko nyt ylös sieltä sängystä!" Äitini huutaa alhaalta. "Joo joo tulossa ollaan!" Huudan, puen päälleni, siistin hiukset ja nappaan reppuni ennen alas lähtöä.
Tänään meillä olisi koulua vain kahteen. "Miks ihmeessä sä aina valvot yöhön asti ja sit nukut melkein pommiin?!" Äitini raivoaa minulle ja näytän vain keskisormeani suunnaten eteiseen.

Kävelen kouluun huppu päässä ja huokaan syvään, mielummin olisin kotona lämpimän peiton alla mutta kun äiti pakottaa aina mennä kouluun. Kävelen sisälle suoraan poikien luokse. "Katos vihdoin Porkoki suvaitsi paikalle." Joel naurahtaa. "Joo haahaa en olis tullu jos mutsi ei olis pakottanu mua nousee ylös sängystä hyvät unet jäi kesken." Istun noiden viereen ja alan räplätä puhelintani.

"Missä Aleksi ja Olli on?" Kysyn pojilta, he vain kohottavat olkapäitään. "Tylsiä ootte." Laitan kädet puuskaan ja mökötän. "Heei Jonsku älä mökötä ne meni jo tunnille." Tommi kertoo ja nyökkään vain. Pian opettaja tulee aulaan sohvien eteen ja pitää meille saarnaa siitä kuinka hän joutuu aina hakemaan meidät täältä.

Niko
Kuuntelimme Joelin, Joonaksen ja Tommin kanssa opettajan saarnaa meille. Ihan kun meitä kiinnostaisi millon mennään tunnille ja millon ei. "Antakaa olla viimeinen kerta kun istutte täällä! Tunnilla ollaan ajoissa!" Opettaja huutaa. "Joo joo älä aina valita kun meitä ei ees kiinnosta joko oppitunti joku kemia nii no way." Sanon tuolle ja purskahdamme nauruun Joonaksen, Tommin ja Joelin kanssa. Katsokaas kun kaikella on tarkoitus.

Kävelemme luokkaan. Opettaja piti minut istumaan meidän luokan kauheimman tytön Emilian kanssa. Joonas vuorostaan istui edessäni Tiian kanssa. Suorastaan suututtaa etten päässyt Joonaksen viereen. Tuon lähellä minä todella halusin olla. Joel ja Tommi pääsivät istumaan Eemilin ja Topin viereen. Miksi minut ja Joonas aina laitetaan tyttöjen viereen. Mielummin laittakoot Joelin niiden viereen kun tuo yli energinen tapaus muutenkin rakastaa tyttöjä.

Huokaan kun koitan tehdä tehtäviä. Ajatukseni eivät vain toimi koska ne pyörität tuossa blonditukkaisessa pojassa kokoajan. Tuo saa minut hulluksi vielä. "Niko onks sul lainaa kynää?" Emilia kysyy, pudistan päätäni ja pian opettaja tulee luokseni. "Miten tehtäväsi onnistuu?" Tuo kysyy. Olen hiljaa ja suljen kirjat. Tiedän kyllä miten meidän yli tiukka opettaja tekee tässä tilanteessa. "Niko miksi sä käyttäydyt noin? Meillä on tuntia jäljellä 40min." Opettaja alkaa valittaa. "No kuule voi voi sitten on mä en oo tunnilla jos meillä on noin vitun raskas opettaja joka vaan valittaa, valittaa ja valittaa! Pidä joskus suus kiinni ja anna meidän elää!" Huudan tuolle ja lähden luokasta.

Istun lattialle seinää vasten ja hengittelen. Tuosta kyllä tulee wilma merkintä mutta ihan sama. Opettajan vika kun valittaa kaikille joka päivä jostain ilman aihetta. Tunnen kosketuksen olkapäässäni. Tunnistan tuoksun, se oli Joonas. Käännän katseeni tuohon joka tuijottaa minua sinisillä silmillään. "Mikä sun on?" Joonas kysyy varovasti minulta. "Kuule Jonsku mä oon okei mua vaan rassaa toi opettaja kun se on aina valittamassa jotain." Selitän tuolla ja pian tuo alkaa silittää hiuksiani hellästi.
~~~~~~~~
Kertokaa ihmeessä mitä piditte tästä luvusta mä halusin toteuttaa idean koska mun bestis halus lukee Jikoa jossa ne on vielä koulussa joten tässä semmonen on <3

Jos tulee ideoita niin kertokaa ihmeessä :)

Sanoja 528

I will always love you // Jiko [VALMIS]Where stories live. Discover now