I will always love you // Jiko [VALMIS]

Luku 4 - Äiti

Niko
Huomenna alkaisi kuuluisa kesäloma. Vihdoin. Meillä olisi huomenna koulua 9-10, meillä alkaa kevät juhla tasan 9 eli sinne tulee oppilaat ja vanhemmat. Hullua että päästään vihdoin lukioon. Ollaan päätetty että mennään musa linjalle niin voidaan perustaa bändi joskus siitä tulee varmasti kivaa. Makoilen sängyllä vielä. Jäin Joonakselle yöksi koska hän halusi että jään. Pian ovi aukeaa. "Joonas siivoo huonees meille tulee huomenna vieraita!" Tuon äiti Juuli sanoo. "Joo joo!! Mene nyt siitä pitääkö aina olla valittamassa kaikesta!" Joonas raivoaa äidilleen. "Miten sä edes olet kotona!? Taasko sä vaan lintsaat?" Juuli korottaa ääntään. "Häivy! Se ei kuulu sulle miks oon kotona!" Joonas huutaa kyyneleet poskilla. Rauhoittelen tuota ja tuon äiti lähtee huoneesta.

Joonas purskahtaa itkuun. "Shh shh ei oo hätää kaikki on hyvin, muista hengitellä ettet pyörry." Puhelen tuolle rauhallisesti. Joonas itkee rintakehääni vasten ja mumisee jotain.
"Voi Jonsku muista että kaikki järjestyy kyllä, sä pääset muuttaa omaan kotiin ja tehdä just niinkuin sulta itsestäs tuntuu." Selitän Joonakselle. "M Mitä jos mä en pärjää?" Joonas kysyy minulta särkyneellä äänellä.
"Pärjäät tottakai sä oot vahvin ihminen kenet tiiän." Hymyilen ja katson Joonasta. Tuo nostaa katseen minuun ja pussaa minua pienesti. Vastaan pusuun ja pian tuo suutelee minua. Vastaan suudelmaan ja silittelen Joonaksen poskea. "Tiesitkö, että mä rakastan sua." Sanon hiljaa että vain Joonas kuulee sen.
"Tiesin ja mäkin rakastan sua." Joonas sanoo.
Hymyilemme toisillemme. "Mitä jos meistä tulee pari joskus?" Kysyn tuolta. "Sit mä teen susta onnellisen." Hymyilen ja silittelen Joonasta. Joonas tuijottaa minua ja hymyilee vaan. "Kiitos että teet." Joonas sanoo ja painaa päänsä rintakehälleni.

Huokaan syvään sillä minun pitäisi tänään mennä kotiin, koska äitini Anne sanoi että saan olla vain yhden yön yökylässä mikä on tosi epäreilua. Haluaisin olla Joonaksen lähellä enkä pysty olla ilman häntä. "Mun pitäs lähtee tänään kotiin." Aloitan lauseeni kunnes kuulen  Joonaksen nyyhkäisevän. "Mikä tuli?" Jatkan lausettani. "En mä haluu että sä lähet kotiin." Joonas sanoo minulle. "Mä tiedän mut äiti alkaa kohta ihmetellä että jäin asuu sun luo." Selitän tuolle. "Okei mee vaan kyl mä pärjään." Joonas vakuuttelee vaikka todellisuudessa olen kyllä toista mieltä.

Joonas
Niko lähtee tänään ja se tuntuu ikävältä koska en haluaisi nukkua yksin. "Joonas nyt syömään!!" Äitini huutaa alhaalta. Huokaan ja nousen. "Tuutko sä syömään?" Kysyn Nikolta.
"Joo tuun ihan just." Tuo sanoo ja nousemme ylös sängyltä. Suunnistamme keittiöön ja istumme alas. Otamme ruokaa, äiti oli tehnyt minun lempi ruokaa eli spagettia ja jauhelihakastiketta. Alan syödä ja katsomaan ulos ikkunasta. Huokaan syvään ja mietin asioita. En halua että äiti raivoaa kokoajan kaikesta. "Joonas ootko okei?" Mummini Elle kysyy. "Kai mä oon en vaa osaa sanoo." Selitän mummilleni. "Kohta alkaa kesäloma eikä tarvii stressaa koulusta enää." Elle sanoo.
"Mm, mut sit joudun kuunnella koko kesäloman äitin valitusta ja huutoo."  Sanon josta mummi järkyttyy. "Juuli miks sä huudat Joonakselle?" Tuo kysyy äidiltäni. "Koska Joonaksen pitää oppia että koulu käydään kunnolla eikä vaan loikoilla ja lintsata kun siltä tuntuu." Äitini selittää tuolle. "Kai sä äiti tiiät että oon joka päivä koulun jälkeen siivonnu ja tehny kotitöitä koska SÄ OOT KÄSKENY!" Hengähdän huutaessani.

Saan syötyä ja suuntaan suoraan huoneeseeni. Niko joutui juuri lähteä. Soitan Aleksille videopuhelun onnekseni hän vastasi siks nopeasti. "Moi Jonsku!" Aleksi sanoo ja asettaa puhelimen johonkin nojaamaan. "Moi Allu! Mulla on kova ikävä sua." Sanon tuolle.
"Mullakin sua, mä en haluis lähtee Amsterdamiin koska sit mun kaikki kaverit jää tänne, mitä jos me ei nähä enää kun vasta muutaman vuoden päästä?" Aleksi selittää ja kysyy minulta. "Meidän on pakko nähä, etkai sä jää sinne pidemmäks aikaa?" Kysyn tuolta kyyneleet poskilla. "Mä en tiiä hyvällä tuurilla mä oon 23 ku tuun takas." Aleksi sanoo. Purskahdan itkuun.

Aleksi lopettaa ja pian kuulen äidin puhuvan jollekkin ja seuraavaksi huoneeni ovi aukeaa, jonka takana oli Aleksi. Hän selvästi juoksi luokseni lohduttamaan. "S Sä et saa jättää meitä." Itken ja Aleksi ottaa minut haliinsa.
"Shhh kaikki on hyvin." Aleksi sanoo rauhallisesti. "E Ei oo jos sä lähet." Nyyhkytän.
"Mä lupaan et käyn kesällä vaan lomailemassa." Tuo blondi tukkainen poika sanoo. Nyökkään ja katselen sormiani. "Kai sä käyt meiän kans lukioo?" Katson Aleksia.
"En mä ehkä käy, mä pääsin toiseen lukioon sinne Amsterdamiin." Aleksi sanoo ja järkytyn vielä pahemmin. "Ooks sä kuitenki Ollin kanssa sit yhessä vai erootteks te?" Kysyn tuolta. Aleksi pudistaa päätään. "Ei me olla ees yhessä joten ei välii oonko vai en." Tuo sanoo ja Nyökkään Aleksille.
~~~~~~~~
Kiitti kun ootte lukenu, oon innoissani tästä. Jos tulee ideoita niin otan kaikki ideat vastaan.

Sanoja 731