I will always love you // Jiko [VALMIS]

Luku 9 - Hylätty rakennus

Tää tulee nyt Aleksin näkökulmasta ja sit sen jälkeen normaalisti Nikon ja Joonaksen :)

(Tässä on Aleksilla nyt vähän niiku semmonen hostperhe ja ne on Suomalaisia)

Aleksi
Makasin sängylläni ja kuuntelin Amsterdamin vilkasta liikennettä. Minulla oli hieman kipeä olo, mutta soittelin silti kitaraa. Minulla oli tylsää ja kaipasin Ollin kosketusta ja läheisyyttä, ikävä oli myös muita kuten Joonasta sillä hän oli mulle kuin isoveli joka vartio pikkuveljeään. "Mitä mä oikein teen?" Kysyn itseltäni huokaisten. Oveeni koputetaan.
"Hei ottaisitko sä päivällistä siellä on tarjolla kaikkea." Nainen sanoo. "Ei kiitos." Kieltäydyn ja katson kaulakoruani. Hymyilen ja mieleeni juolahtaa myös minun ja Ollin eka kerta. Kieltämättä kaipasin myös sitä.

"Aleksi tule lähdetään tutustumaan Amsterdamin musikkikouluun." Host äitini Kirsi sanoo. "Joo ihan just." Vedän hupparin päälleni ja menen hostperheeni luo. Minulla on isosisko, pikkusisko, pikkuveli, äiti sekä isä. Äitini on Kirsi, isäni Juho, Pikkuveli Aatu ja pikkusisko Lilli sekä isosisko Elena. Istumme isoon autoon ja suuntasimme kohti uutta kouluani. Minulla alkaisi virallisesti koulu samaan aikaan kun Suomessa eli vasta 2kk päästä. "Jännittääkö sua mennä kouluun?" Elena kysyy. "Joo jonkun verran mutta toisaalta pääsen opiskelemaan musaa ja olemaan ehkä joskus bändissä DJ." Selitän Elenalle. "Hyvin se menee usko unelmiisi niin oot tähti." Elena sanoo.

Pääsimme perille ja kävelemme sisälle kouluun siellä oli paljon englannin kielisiä oppilaita.
A/n:Nyt tulee vähän Englantia, älkää suutuko jos tulee kirjoitusvirheitä tai joku on kirjoitettu väärin. "Hi! Are you Aleksi?" Opettaja kysyy. "Yes, i am." Vastaan tuolle. "Good, so i am your teacher." Opettajani selittää. "Okay." Sanon ja katselen ympärilleni. "What brought you here?" Opettaja katsoo minua. "Well, I love music and my mother suggested that I come here to study." Sanon rohkeasti. "great choice, this is a popular school." Opettaja selittää meille. Seutaavaksi lähdimme kierrokselle ja kävimme koko koulun läpi. Näytti todella hyvältä.

Niko
Olin Joonaksen luona taas sillä pidämme yökylää Joel, Tommi ja Olli tuli yöksi. "Ihanaa kun tulitte, harmi vaa et Aleksi on siel Amsterdamissa." Sanon pojille. "Niinpä mut sit ku se tulee taas takas nii voidaan tehä kaikkee yhessä." Joonas lisää ja me nyökkäämme. Joonas oli tehnyt omaan huoneeseen pedit muille mutta minut hän oli laittanut viereensä. Söpöä hän todella taitaa rakastaa minua todella paljon. "Mitäs tehään?" Joel katsoo meitä. "No voitas eka pyörittää pulloo sit syyä, mennä ulos ja sitten pidetään leffailta." Joonas selittää. Nyökkäämme ja Alamme pelaamaan. Pelasimme hetken kunnes emme keksineet enää mitään kysyttävää tai tehtäviä.

Suuntasimme keittiöön poikien kanssa Juuli oli tehnyt meille ruuaksi tortilloja ja varannut limua ruuan kanssa sekä illaksi leffaa varten.
Istuimme alas ja aloimme täyttämään omia tortilloja. Kaadoimme limua laseihin ja aloimme syödä. Tuijottelin vastapäätä istuvaa Ollia joka näyttää surulliselta, hän kaipaa Aleksia niinkuin me kaikki. Katson Ollia pää kallellaan, kosken hänen käteensä. "Olli mikä on?" Katson tuota. "On vaan kova ikävä Aleksia mä kaipaan sen pienen läheisyyttä." Olli selittää ja pudottaa kyyneleitä. Menen halaamaan tuota ja pussaan Ollia päähän.
"Ei hätää Aleksi tulee pian takas." Sanon Ollille ja halin tuota. Olli pudottaa kyyneleitä enemmän ja pian tuo purskahtaa itkuun. Halaamme tuota poikaa.

"M Mä h haluan Aleksin l luokse tai ees sen tänne." Olli selittää itkien. "Shhh shh me voidaan soittaa Aleksille nyt jos haluut?" Joonas lohduttaa Ollia. "J Joo s soitetaan." Olli sanoo ja soitamme Aleksille videopuhelun. Tuo vastaa meille. "Moi! Ihana kun soititte mulla on paljon kerrotta-" Aleksin lause jää kesken kun kohtaa Ollin itkuiset kasvot. "Rakas mikä on?" Aleksi kysyy Ollilta. "O On vaa tosi kova ikävä." Olli selittää tuolle ja me halimme tuota.
"Hei jos mä tulisin sinne viikonlopuks mä tulisin torstain lennolla?" Aleksi kysyy meiltä. Nyökkäämme ja tuo lähettää meille lentosuukon. Hymyilemme ja juttelemme vielä hetken.

Joonas
Lähdimme puhelun jälkeen tutkimaan hylättyä rakennusta joka sijaitsi metsän keskellä lähellä meitä. Pakko myöntää, että olen kuullut huonoja juttuja noista hylätyistä taloista. Pääsemme perille. Lähdimme kaikki kävelemään käsikädessä ympäri hylättyä rakennusta kävelimme jokainen varovasti ja hiljaa kunnes ylhäällä kolahtaa ja säikähdämme. "M Mikä se oli?" Kysyn pelästyneenä. "En mä tiiä toivottavasti täällä ei oo ketään." Tommi toteaa. Toivottavasti ei sillä en halua että mun elämä päättyy tähän.
"Äkkiä karkuun!!!" Olli kiljaisee ja juoksemme ulos talosta. Katsomme ovelle. Se aukeaa ja sinkoamme läheiseen metsään. "Eikai se seuraa meitä?" Joel kysyy ja katsoo meitä. Pudistamme päitämme ja hengittelemme.
"Tää on oikeesti ihan helvetin vaarallista tulla tänne pimeellä." Niko sanoo

"No aijaa kenen idea oli taas? Ainii tottakai mun idea miten mä voin olla näin tyhmä!?" Raivoan vihasena. "Rakas rauhotu ei ollu sun vika." Niko rauhoittelee ja silittelee. "Jos siel onki joku murhaaja ja mun takia me meinattiin kuolla." Selitän ja haukon happea. Olen taas saamassa pahimman luokan paniikkia. "Joonas hengitä ihan rauhassa ei oo hätää." Olli silittää selkääni. "En mä pysty sattuu liikaa." Valitan kipua päässäni. "Meiän pitää viiä Joonas sairaalaan tarkistettavaks." Tommi sanoo ja lähdemme nopeasti kotiin josta pyysimme apua äidiltäni. Jalat ovat heikot ja pyörtyminen on taattu juttu. Päässä heittää pahasti joten pyörryin sen ansiosta.

"Muru herää." Niko herättelee minua ja alan availla silmiä. "M Mitä tapahtu?" Kysyn hämmästyneenä. "Sä pyörryit, vieläks sua sattuu päähän?" Olli kysyy, nyökkään ja meinaan oksentaa. Joel tuo ämpärin johon oksennan samalla sekuntilla. "Taasko sitä ollaan oltu juomassa salaa?" Äitini kysyy ovelta. "Ei me olla juotu, Joonaksella on paniikki tai siis oli nyt sillä on päänsärky ja sitä oksettaa." Tommi selittää tuolle pian mummini tulee luokseni. "Voi laps kulta mikä sulla on?" Elle kysyy. "En mä tiiä." Vastaan kyyneleet silmissä. "Voi pieni." Elle sanoo minulle. Alan itkeä kivusta ja Niko ottaa minut syliinsä. "Ei hätää kulta sul on kai migreeni." Poikaystäväni sanoo. Nyökkään ja painan pääni hänen rintakehälle.
~~~~~~~~
Vihdoin sain kirjoitettua tähän jatkoa.
Ei siinä mennykkään kun 3 päivää.

Mitä mieltä ootte Happy doomsday biisistä?
Ite tykkäsin todella paljon ja siit tuli heittämällä mun lemppari <3

Sanoja 938