osa 6

311 20 4
                                    

"Kenen kanssa olit äsken?" Ärähtää Niko minulle vihaisena.

"Se ei kuulu sinulle pätkän vertaa!" näsäviisastelen ja laitan oven kiinni, mutta Niko kerkee laittamaan jalkansa väliin.

"Sinuna en laittais ovea kiinni!" Sanoo Niko tylysti minulle.

" Mene pois! Etkö ymmärrä!?" Huudan hänelle.

Niko työnsi voimakkaasti oven auki ja astui sisälle. Kolautan pääni seinään.

Hieron kipeää kohtaani ja mulkaisen Nikolle.

"Oikeasti!? Voitko lähteä? en halua sinua tänne!" Sanon vihaisena ja osoittaen ovea.

"Poistun, kun kerrot miksi petät minua?" Kysyy Niko kädet puuskassa.

"Mitä!? Me ollaan erottu aikoja sitten Niko! En ole sinun kanssasi. Eikö mene jo järkiisi! Itse petit minut toisen naisen kanssa viime vuonna!" Ärähdän Nikolle. Välillämme on hiljaisuuus ja katson Nikoa vihaisesti.

"Hei...sovitaan kaikki asiat ja palataan yhteen? Jookos...olisit onnellinen minun kanssani." Sanoo Niko hellällä äänellä lähestyen minua. Hän työntää minut seinään vasten. Hän ottaa kasvoni käteensä ja yrittää suudella minua. Estän häntä ja syljen hänen kasvoille. Hän pyyhkii kasvonsa ja naurahtaa.

"Sinusta on tullu hankala nainen." Sanoo Niko lähestyen minua uudelleen.

"Ole hyvä ja poistu." Käännän kasvoni poispäin hänestä.

"Okei...mutta älä sekaannu siihen poikaan...ikinä. Muuten ei käy hyvin." Kuiskaa Niko viimeisen sanan korvaani ja poistuu ovesta. Laskeudun seinäa pitkin maahan ja alan itkeä.

Seuraavana päivänä....

Herään puhelimen soittooni. Katson puhelimeeni ja huomaan Olivian soittavan minulle. Vastaan puheluun.

"Huomenta unikeko! Missä olet?" Kysyy Olivia puhelimessa virkeänä.

"Omassa huoneessani...miten niin?" Kysyin unen pökkeröksissäni.

"Noh..voisitko pukea lenkki vaatteet päälle ja lähtee pienelle virkistävälle lenkille?" Kysyy Olivia

"Juu voin....millon oot meillä?" Kysyn samalla, kun nousen sängystäni.

"hehe...mä odotan jo sun oven takana!" Nauraa Olivia puhelimessa. Lopetan puhelun ja menen päästämään Olivian sisälle.

Avatesssaan oven, huomaan, kuinka kauniisti aurinko nousee ja lumi kimaltelee ihanasti.

"Tule peremmälle." Sanon hymyillen Olivialle, joka tulee nopeasti sisälle.

Kipaisen huoneeseeni pukemaan ja laitan hiukset ponihännälle.

"Valmis!" Hyppäsin pienen hypyn viimeisen portaan yli ja menimme ulos lenkille.

Lenkkeilessämme lumi narskui ja ohitimme Lousin talon. Katsoin sinne suuntaan ja huomasin Louisin katsovan ikkunasta ulos ilman paitaa. Hymyilen hänelle ja jatkoin matkaa Olivian kanssa.

"Mikäs hymyilyttää?" Kysyy Olivia iloisella äänellä.

"Ei mikään." Sanon päästäen pienen naurun.

"Onko kyseessä Louis?" Kysyy Olivia salaperäisesti.

"Ei... tai joo." Sanon nauraen.

Aloin kertoa kaikki asiat mitä tapahtui eilen ja kerroin Nikostakin.

"Miten se Niko kehtaa tehdä tollasta?" Sanoo Olivia järkyttyneenä.

"Niin!" Vastasin nopeasti. Lenkin jälkeen menin kukkakauppaan.

When I See Your FaceWhere stories live. Discover now