"Juoksen niityllä iloisesti. Minun päälläni on valkoinen hellemekko joka liuhuu juostessani. Aurinko lämmittää ihanasti ja ruohikko on kauniin vihreä. Näen itseni onnellisena. Mä oikein hehkuin onnellisuutta. En näe muita, kuin Davidin juoksevan iloisena perässäni. Hän saa minut kiinni ja kaadumme nauraen pehmeälle ruohikolle. Näen Davidin silmistä tihkuvan onnellisuutta ja kuinka hänen hymynsä valaisee tunnelmaa. Maamme vierekkäin katsellen taivaalla olevia valkoisia pilviä. Katson Davidin suuntaan, mutta....hän ei maannut enää vierelläni. Nousin pystyyn ja katsoin ymärilleni huudellen hänen nimeänsä. Näen kaukana kävelevän pojan joka näyttää Davidiltä. Lähen juoksemaan häntä vastaa hymyillen. Hidastan vauhtiani ja kysyn hymyillen:"Minne katosit?". En saanut vastausta. Seison keskellä niittyä katsellen kyseistä henkilöä. Poika pysähtyy parin metrin päästä minusta hymyillen. Sirittelen silmiäni, kun aurinko häikäisee kasvoilleni. "Minne lähtisin ilman sinua?" Kysyy poika hymyillen minulta. Tuttu ääni, liiankin tutta....järkytyn. Kyseinen poika jota luulin Davidiksi, ei ollukkaan David....vaan Louis"
Herään unestani ja nousen nopeasti istumaan sängylleni sydän lyöden rintakehääni. Mitä tämä äskeinen uni oli? Lysähdän takaisin sängylleni makuuteen ja otan puhelimeni yöpöydältäni. Ei yhtään soittoa tai viestiä. Tällä kertaa en nähnyt mitään pelottavaa unta nuoruudestani, vaan jotain nykyhetkestäni, vaikka veljeni ei ole elossa. Nousen sängystä ripeästi ja menen alakertaan. Laitan keittiössä valot päälle ja laitan radion päälle. Otan teekupin ja teepussin valmiiksi, kun vesi kiuhuu.
"Huomenta Doncaster! Viime yönä on pyryttänyt lunta, että jotkut tiet ovat suljettuna. Olkaa varovaisia tiellä! Saatte kuulla uuden hitin joka julkaistiin pari viikkoo sitten. Annetaanpas soida Gotta Be you!" Sanoo radion juontaja ja laittaa musiikin soimaan. "On kyllä ihana biisi!" totean hymyillen itselleni, kun laittelen aamupalaa itselleni. En tiedä mikä bändi laulaa, mutta osaahan he tehä hyvää musiikkia. Aamupalan jälkeen puin päälleni lenkkivaatteet ja lähin ulos. Huomaan, että olen iloinen. Vihdoinkin päivä lähti hyvin käyntiin. Hölkkään lumisessa puistossa hyräillen itsekseni. Huomaan Lousin kävelevän pari metrin päästä minusta. Hölkään Lousin luokse ja kolkutan hänen olkapäätä. Hän kääntyy minuun päin ja yllättyy, kun näkee minut.
"Huomenta Louis!" Sanon virkeänä hymyillen Lousille.
"Huomenta Elena..mistä nyt tuulee?"Sanoo Louis naurahden.
"En itsekkään tiedä." Sanon olkapäitä nostellen hymyillen ja jatkan:" Anteeksi mun käytös eiliseltä...ei minun pitänyt käyttäytyä tolla tavalla sua kohtaan." Sanon suoraan Lousin jäänsinisiin silmiin. "Ei mitään...unohdetaan koko juttu." Päästää hän pienen hymyn huulilleen. Nyökkään vastaukselle iloisesti hänelle ja kävelemme samaa matkaa yhdessä. Välillämme on pieni hiljaisuus ja Louis purkaa sen."Kerro itsestäsi jotakin."
"Noh...mitä haluat tietää minusta?" Sanon maata katsellen pieni virne kasvoillani.
"Kaiken...ihan kaiken." Naurahtaa Louis. "Okei...mun koko nimi on Elena Alice Smith ja olen 19 vuotias. Minun perheeseeni kuuluu äiti, isä, siskoni Jasmin ja....veljeni David. Vanhempani matkustelevat useasti ulkomaille heidän työnsä takia. Tykkään kaikista väreistä ja tykkään kokata. Olen töissä yhdessä leipomossa. Siitä saan sopivasti palkkaa. Minulla on paras kaveri nimeltään Olivia. Siinä minusta ja on nyt sinun vuorosi kertoa itsestäsi." tirskahdan vähäsen lopussa.
"Noh...minun koko nimeni on Louis William Tomlinson ja olen 20 vuotias. Matkustelen useasti ulkomaille kaverieni kanssa. Minun perheeseeni kuuluu äiti, isä ja viisi siskopuolta. Laulan eräässä bändissä. Pelaan Doncaster Rovers FC - jalkapallojoukkueessa. Pelailuun jää vähäsen aikaa, kun kiertelen ympäri maata kaverieni kanssa" Kertoi Louis katsellen lunta, joka kimalsi auringon paisteessa.
"Onko veljesi arkapaikka keskusteltavaksi?" Jatkaa Louis varoen kysellen minulta.
"On...en haluasi puhua siitä." vastaan vaivautuneena.
"Ymmärrän." sanoo Louis ymmärtäväisenä. Pieni hiljaisuus jälleen välillämme.
Yhtäkkiä Louisin puhelin alkaa soida ja hän kaivaa sitä taskustaansa. Hän katsoo soittajaa ja vastaa eräseen puheluun. Louis kääntää selkänsä minua päin ja minä aijon tehdä lumipalloa. Kuulen, kun Louis naurahtaa jossain välissä ja sopii jonkun tapaamisen.
"Kukas soitti?" Kyselen salaperäisesti Lousin selän takana lumipallo kädessäni.
"Ei kukaan erityinen." Vastaa Louis, kun pujottaa kännynsä taskuunsa ja kääntyy minun suuntaan.
"Väärä vastaus herra ei-mikään-erityinen." Naurahdan ja heidän lumipallon Louista päin ja lähen juoksemaan karkuun nauraen.
"Jaahas...tällästä peliä pelataan!" Naurahtaa Louis puistellen lumia päältäänsä ja lähtee juoksemaan perääni. Louis saavutti minut ja otti minut sykkyynsä ja heitti minut isoon limuvalliin.
"Sitä saa, kun tilaa!" Virnistää Louis minulle. "Tuli selväksi!" Nauran ja ojennan kättä Lousille. Louis ottaa kädestäni kiinni ja vedän hänet itekkin lumivalliin. Nauroimme yhdessä mahat kippurassa.
"Hei! Mitä sinä teet minun puhelimellani?" Kysyn nauraen lumivallissa Lousin kanssa joka on napannu puhelimeni taskustani. "Kohta näet." naputtelee hän puhelintani hetkisen aikaa ja ojentaa sen takaisin minulle. Nousemme ylös lumivallista ja jatkamme matkaa yhdessä.
