Kuulen viereltäni värinää. Se sama värinä jatkuu koko ajan. Availen silmiäni. En näe mitään kaikki on sumeaa, mutta hetken päästä näköni tarkentuu. Katseeni törmää välittömästi takkaan. Se on sammunut ja huomaan minun päälläni on harmaa viltti joka oli selkänojassa taiteltuna. Nousen nopeasti istumaan ja katselen ympärilleni. Olin jäänyt nukkumaan tänne koko päiväksi. En kyllä muista laittaneeni vilttiä päälleni. Laitoinko tämän päälleni unissani? En usko. Yhtäkkiä muistan, että puhelimeni soi. Otan sen käteeni ja katson soittajan.
Louis. En halua puhua hänelle nyt. Huokaisen raskaasti ja painan punaista nappulaa. Mutta onko täällä joku? Tää alkaa mennä pelottavaksi. Onko kyseessä sama henkilö, joka käy veljeni haudalla? Puistan päätäni ja nousen ylös samalla nappaan puhelimeni. Laitan takin päälleni ja tunnustelen taskuja. Avaimet ovat tallessa. Laitan takin päälle ja lähden ulos. Kävellen samaa polkua haukotellen, saavun aukiolla jossa autoni seisoo reunalla. Kävelen autoni luokse reippaasti ja otan avaimet taskusta ja painan avain nappia. Päästyäni autolleni ja avaamassa ovea, tunnen jonkun koskevan olkapäätäni. Säpsähdän ja työnnän tämän nopeasti lumeen. Huomaan, että olin työntänyt lumeen Harryn. Huokaisen raskaasti ja autan Harryn ylös.
"Ei saa oikeasti säikäyttää toista. " Sanon samalla kun puistelen Harryltä lumet pois päältä.
"Sori! Ei ollu tarkoitus. " naurahtaa Harry. Päästän pienen hymyn.
"Mitä sä täällä teet ja millon sait auton? "
"Olin katsomassa lapsuuden paikkaa ja sain auton joululahjaksi isovanhemmiltani. Mitä ite teet täällä?" Kysyn hämilläni.
"Pienellä kävelyllä. Tarvitseehan jokainen ihminen pientä tilaa ajatuksilleensa. " Väläyttää Harry hymyn minulle. Hymähdän vastaukselle.
"Kaipaatko kyytiä? " kysyn samalla kun avaan ovea.
" Kyytihän aina kelpaa. " naurahtaa Harry ja menee pelkääjän paikalle. Käynistän auton ja teen U - käännöksen ja palaan paluumatkalle. Hetken päästä pääsemme kunnolla tielle. Olisko Harry käynyt mökillä? Mut miks hän kysyisi missä olin? Ja hän ei tiedä mökistä, koska siitä paikasta tietää vaan minä ja veljeni. Tai onko veljeni kertonut jollekki tästä paikasta...sitä en tiedä.
"Elena!"
"Mitä? " havahdun omista ajatuksistani.
"Mä varmaan hoin sinun nimeäs kymmenen kertaa. " naurahtaa Harry. Onpas Harry tänään iloisella päällä.
"Sun kannattaa käydä tankkaamassa, ettei jäädä puol tiehen. "
Vilkaisen mittaria ja se jo näyttää punasta. Onneksi en ole kerennyt ajaa ohi tankkauspaikan. Lähestymme ja käännyn vapaalle paikalle. Otan lompakkoni ja avaan luukun. Astun ulos ja maksan kortilla ja alan tankata bensiiniä autooni. Huokaisen raskaasti ja vedän hiuksia pois kasvoiltani. Vihdoinkin sain tankattua, suljen luukun ja astun kuskin paikalle sulkien oven perässäni. Laitan lompakkoni takaisin paikoilleen ja käynnistän auton ja jatkan matkaani.
"Minne aioit jäädä? " kysyn samalla vilkaisten häntä.
"Lousille."
Hänen nimeä en haluas kuulla nyt tai kääntyä hänen tielle mis hänen talonsa on. Hymähdän ja käännyn Louisin tielle. Näen monta mustaa autoa hänen pihassa.
"Jaahas! Muut pojat ovat kerenneet tulla. " huomaa Harry ja samalla pysähdyn Louisin talon eteen. Hän irrottaa turvavyönsä ja avaa oven.
"Etkö tule? " Kysyy Harry katsellen minua. Väännän päätäni alahuultani purren.
"Okei...kiitos kyydistä. " huikkaa Harry ja poistuu autosta. Lähden välittömästi pois ja ajan omaan kotiin. Pakko sanoa...mua alkaa jo hieman pelottaa. Joku henkilö seuraa mua joka paikkaan ja menetän Louisin pitkäksi aikaa.
