Herään kovaan ääniseen koputukseen. Nousen sängystä puoli unessa. Jalat ovat kankeat yön jälkeen. Raahaan niitä perässäni ja lasken portaat varovasti. Avaan oven varovasti."Hyvää joulua!" Sanoi pirteänä äänellä Olivia tonttulakki päässäänsä."Juu...samoin." Sanon väsyneenä hieroin silmiäni. Päästän hänet sisään ja suljen oven. Kylmä ilma virtasi eteiseen joka sai ihoni kananlihalle. Kytken päälle valot jotka häikäisee silmiäni. Siristelen silmiäni vähäsen aikaa. Olivia halaa minua hymy huulilaansa ja ojentaa punaisen lahjan jossa kiertää vihreä koristenauha."Kiitos, ei olis tarvinnut....mut mulla ei ole sulle lahjaa." Unohdin vahingossa ja pyytelin anteeksi."Ei mitään! Ei joulussa ole tärkeä lahjat, vaan yhdessä olo." Sanoi hymyillen ja järkevänä Olivia. Hymyillin takasin hänelle. Kävelen olohuoneeseen jossa palaa valot. Just...kiva sähkölasku sitten tupsahtaa tulemaan postistani joku päivä. Pyörittelin silmiäni. Menin istumaan ja aloin purkamaa kaunista lahjapakketiani. Olivia katsoo jännittyneenä vieressäni. Alan näpräillä vihreetä koristenauhaa pois ja pudotan sen lattialle. Revin punaista lahjapaperia jossa on valkoisia lumihiutaleita koristeena. Avaan paketin ja nostan sisältä kahvikupin, jossa on kuvia Olivian ja minun nuoruuden kuvia. Hymy pääsee huulileni ja katselen kuvia muistellen niitä aikoja. Kyynel vierähtää poskelleni. Kiitos paljon...tämä on tosi hieno!" Kiittelen katsellen kuppia."Ole hyvä!" Sanoi Olivia rauhallisella ja iloisella äänellä. Halaamme vielä kerran ennen, kun Olivia pitää mennä perheensä luokse vietämään joulua. Ovi sulkeutuu Olivian perässä ja katselen olohuoneen ikkunasta hänen perään.
"Juu..minunki pitäis lähteä perheeni luokse viettää joulua."Totean itselleni ja laitan lahjat pussiini. Puoen päälleni viime vuotisen punaisen villapuseron ja tumman siniset farkut. Kampaan hiuksiani vähäsen ja laitan kengät jalkaani ja takin samalla päälleni. Etsin puhelinta ja muistelin sen olevan tietokoneen vierellä. Menin huoneeseeni ja tietokoneni oli päällä. Katselen kuvia hetken ja samat ajatukset muistuu. Pudistin päätäni ajatuksista ja nappasin kännyn taskuuni. Matkan varrella otin avaimet mukaan lahjat samalla ja lähdin kävelemään vanhempieni kotiapäin. Lunta alkoi tihkua harmaalta taivaalta vähitellen. Heiluttelen kassia vierelläni ja katselen lumisia puita. Vanhempieni pihalla huomaan isovanhempieni auton joka peittyy lumeen vähitellen. Astelen portaat ylös ja tömistelen kengistäni ylimääräiset lumet. Koputan oveen ja Jasmin avaa oven iloisena hiukset saparoina."Hyvää joulua!" Huutaa Jasmin iloisena. "Hyvää joulua Jasmin." Sanon pieni hymyhuulillani ja annan hänelle lahjansa. Hän innostuu näkemästäänsä ja nappaa lahjansa käsiinsä. Hän juoksee nopeasti olohuoneeseen. Astun sisälle ja riisun takin naulakkoon. Otan puhelimeni taskusta ja katson onko tullu puhelua. Ei yhtään puhelua tai edes viestiä. Etsin Louisin numeron ja soitan siihen.Naputtelen sormiani seinään hermostuneena ja kuulen puhelimen päästä vastaajan. "Hei minä täällä, Elena. Sä olet selityksen velkaa, ja sä varmaan tiedät mistä." Jätän viestin ja laitan puhelimen housuni taskuuni. Otan lahjat ja kävelen olohuoneeseen. Näen isovanhemmat istuvan vierekkäin sohvalla ja samoin myös vanhempani toiselle sohvalla. Jasmin aukaisee lahjaansa keskellä lattiaa innostuneena."Hyvää joulua Elena!" Sanoo isoäitini, Mary iloisena ja antaa halin. Halaan takaisin ja ojennan joulukorin hänelle. On hankalaa hymyillä, kun ajattelen koko ajan Louista. Minun pitäisi nauttia tästä nyt eikä murehtia. Mun täytyy jättää hetkisen aikaa murheeni sivuun ja nauttia joulusta. Menen halaa vanhempiani ja annan heille kirjeen. Istahdan sohvalle ja katselen Jasminta joka halaa nalleensa. "Kattokaa mummi ja pappa mitä sain Elenalta!" Heiluttelee Jasmin nalleensa heidän edessäänsä. Yhtäkkiä syliini tipsahtaa pieni lahja ja sen kanssa kirje. Katson ylös ja näen isän hymyilevän."Hyvää joulua rakas tytär." Sanoo iskä hellellä äänellä ja lähtee keittiöön auttamaan äitiä.Katselen lahjoja hetkisen ja alan puremaan lahjan joulunauhaa pois. Sen saatua pois, revin joulupaperin pois päältä ja näen valkoisen rasian jonka päällä lukee One. Avaan rasian kannen ja sen alta ilmestyy valkoinen kello jota koristaa timantteja. Suuni loksahtaa auki näkemästä. Otan sen pois rasiasta ja katselen sitä käsissäni. Se on aivan ihana. Laitan sen ranteeseeni ja katselen sitä. Alan hymyillä ja alan avata kirjettäni. Otan kortin ulos sieltä ja avaan sen. Sieltä tippuu jotakin syliini. Näen sylissäni 500 puntaa. Silmäni suurenevat näkemästäni. "Syömään!" Pyytää äiti oven raosta. Laitan rahat takaisin kuoreen ja lähden keittiöön.
***"Kiitos ihanasta ruuasta." Kiittän ruuasta."Ole hyvä kultaseni!" Sanoo äiti ja samalla nousen pöydästä ylös. "Minne olet menossa?" Kysyy isä perääni. Käännyn takaisin ja katson isääni."Kotiini nukkumaan.""Höpö höpö, sä jäät tänne nukkumaan." Olisin halunnut mennä omaan kotiin, mis voisin olla rauhassa, mutta on parempi, että jään. Nyökkään isälleni hymyillen ja menen vanhaan huoneeseeni. Nousin portaat ylös ja etsin vanhaa huonettani. Näen käytävän päässä huoneeni oven raollaan. Kävelen käytävää pitkin ja kurkistan huoneeseeni. Näen sänkyni, joka on pedattu valkoiseen peittoon, astun huoneeseeni ja näen hyllyni olevan tyhjät. Tuntuu, että olen ollu ikuisuuden poissa täältä. Täällä olen kasvanut ja sitten lähtenyt omille teille. Näen sänkyni vierellä pienen pöydän, jossa on valokuva kehistettynä, istahdan sängylle ja otan valokuvan käteeni. Valokuvassa on minä ja David pienenä piirtämässä. Me molemmat rakastimme piirtämistä yli kaiken. Se oli meidän yleinen juttu, mitä tehtiin yhdessä. Naurahdan hieman muistellen muistoja ja sivellän sormiani veljeni kasvoilla."Hyvää joulua, veli." Sanon pienellä äänellä ja kyynel tipahtaa valokuvan kehyksenlasiin. Kuulen ovelta koputusta. Katson ovensuulle ja näen Maryn kurkistavan ovelta."Saako tulla sisään?" Kysyy Maryn naurahtaen. Nyökkään nauraen ja pyyhin valuvia kyyneleitä pois. Mary istuu viereeni ja katselee valokuvaa."Te kaksi olitte kovia piirtämään, että teidät piti raahata oikein keittiöön syömään." Nipistää Mary pienesti poskeani. Katson Marya sivusilmällä hymyillen ja päästän pienen naurahduksen. Mary ottaa käteni käsiinsä ja laskee siihen jotakin ja pitää kätensä hetkisen siinä päällä. Tunnen hieman kylmää kädessäni ja katson Maryä kummallisena."Olet ihana lapsentytär, kutes te muutki olette olleetkin. Lennätte pesästä katselemaan maailmaa ja kuljette teidän unelmiapäin. Mutta jotkut paikat ovat kaukana monen monen kilometrin päässä, että kävellen menee ikuisuus." Nostaa Mary kätensä pois käteni päältä ja alta ilmestyy avaimet. Katselen ihmeissäni avaimia ja katselen niitä tarkemmin. Mary laittaa kätensä selkääni ja naurahtaa."Mene katsomaan ulos, kultaseni." Halaan Marya ja lähden alas katsomaan. Kävelen portaat alas ja avaan ulko-oven. Katson ympärilleni ja painan avaimesta nappulaa. Näen mustan Mercedeksen auton, josta vilkkuu oransit valot, kun painan sitä. Suuni loksahtaa auki ja vanhempani tulevat ulos. "Sainko oman audon?" Kysyn hymyillen."Miltä näyttää, Elena?" Kysyy äiti hymyillen. Alan hyppiä ilosta ja halaan vanhempiani ja isovanhempiani.
