"Pimeä huone. Kuulen nyyhkytystä. Tapetit on revittynä ja suikaleita pitkin lattiaa. Astun huoneeseen varovasti, jossa pöytä lamppu valaisee huonetta vähäsen. Lasin siruja ympäri huonetta ja nyyhkytys kovenee, kun menen syvemmälle huonetta. Näen nurkassa istuvan tytön valkoisessa mekossa. Mekko on kulunut ja likainen. Lähestyn häntä pienin askelin. Nyyhkytystä hiljenee vähitellen. Kyykistyn ja nostan kädelläni tytön leukaa, että näkisin hänen kasvot. Säihkähdän. Huomaan, että tyttö on minä...minä nuoruudessa. Minulla oli kalpea iho, mustat silmän aluset ja viiltoja käsissäni. Yhtäkkiä joku koskettaa olkapäätäni. Katson varovasti olkapääni yli ja näen musta hahmoisen henkilön. Hän laskee huppunsa päältä ja näen...PRIIP PRIIP!"
Heräsin herätys kelloni soittoon. Katson käsivarsiani ja en näe viiltoja käsissäni. Nousen nopeasti sängystä ja katson peiliin. Ei mustia silmän alusia ja eikä kalpeata ihoa. Se oli vaan painajaista. Pitää viedä Jasmin kouluun. Kävelen siskoni huoneeseen. Avaan huoneen oven varovasti ja astun huoneeseen. Menen hänen sängyn vierelle. Hän nukkuu sikeästi. Ei viittis herättää häntä, mutta on pakko. Ravistelen hellästi hänen olkapäästä ja hän heräilee hiljattaen.
"Huomenta!" Huudahtaa siskoni ja halaa minua.
"Huomenta rakas siskoni." Sanon pieni hymy huulillani. "Meneppäs pesemään hampaitasi, kun etsin sinulle kivat vaatteet päälles." Sanon siskolleni iloisesti joka juoksee vessaan pesemään hampaitansa. Otan siskoni matkalaukusta mustat legginsit ja pinkin pitkähihaisen sängyn vierelle. Lähden omaan huoneeseeni ja avaan vaatekaappini, joka pursuaa vaatteitani. Laitan mustat farkut ja valkoisen pitkähihaisen päälleni. Laitan hiukset nutturalle ja laitan ranteeseeni veljeni antaman rannekorun. Hän antoi sen ennen hänen kuolemaansa. Pidän sitä joka ikinen päivä. Siinä roikkuu pieniä ankkureita jotka kuvailee uskoa, rakkautta ja toivoa. Kipaisen keittiöön tekemään aamupalaa. Otan kananmunat kaapista ja paistin pannun kaapista. Ajatukset vierähtävät viime yöiseen uneeni. Se uni...se huone jossa itkin. En kyllä repityn seinien tapetteja nuorena. Jasmin tulee nykimään minua paidastani ja huomaan, että poltin kananmunat pannulle. Olen niin turhautunut! Paiskoin koko paistinpannun roskiin ja paahdoin paahtimessa leivät siskolleni. Painajaiset ja pelko sekoittaa ajatukseni.
Aamupalan jälkeen laitoin siskoni hiukse ponihännälle ja pyysin hänen hakemaan koulureppunsa huoneestansa. Menin laittamaan mustat lyhyt vartiset talvikengät jalkaani ja siskoni kipaisi portaat alas vikkelästi. Hän laittaa ripeästi kengät ja talvitakin päälleensä. Otan nopsaa kännyn, aivaimet ja rahapussin takin taskuuni. Lähdimme molemmat samasta oven aukaisulla ulos. Kävelemme koululle ja olen täysin uppoutunut ajatuksiini. Voi...milloin näkisin hyvää unta? Olen nähnyt tarpeeksi painajaisia. Joku nykii minua takistani. Huomaan, että sisko joutui taas nykimään minua, että palaisin todelisuuteen."Mikä sulla on, kun et kuuntele mua yhtään?" Sisko huudahtaa puoliksi vihaisena ja huolissaan. Huomaaan, että olemme perillä. Kyykistyn hänelle ja katson häntä silmiin.
" Anteeksi Jasmin...sisko on vähän väsynyt, mutta yritän piristyä tän päivän aikana." Hymyilen hänelle, vaikka ei hymyilyttäis yhtään tänään. Sisko nyökkää iloisena ja lähtee reippaasti juoksemaan kaveriensa luokse. Nousen seisomaan ja lähden kävelemään töihin. Kävelin nopeasti, että en myöhästyisi. Olen myöhästynyt jo tarpeeksi minun unieni takia. Autoja menee ohitseni ja jalankulkijoita lahjakassien kanssa. Tuoksutan ihanan tuoreen leivän tuoksun. Lähestyn leipomoa ja ihanuuden tuoksu voimistuu. Perillä olessani menin sisälle. Tuoksu ihanan tuoreen leivän tuoksu. Voi miten mä rakastan tätä tuoksua. Menin henkilökunnan huoneeseen ja laitoin takin naulaan. Laitoin essun päälleni ja nimi lapun jossa lukee Elena. Menen ripeästi kassalle ja näen Emilian puuhailevan kassan puolella omiansa.
"Vihdoinki olet ajoissa!" Naurahtaa kaverini Emilia.
"Niin!" Nauran hymyillen takaisin. Leipomoa pitää Emilian täti Katy. Hän on tosi mukava ja saan tästä sopivasti palkaakin. Hän puuhailee keittiössä ja tulee välillä katsomaan, miten meillä sujuu. Asiakkaita käy sillon tällöin ostamassa leipää sekä leivoksia. Töiden jälkeen lähdin etsimään pientä kahvilaa. Löysin ihanan pienen kahvilan läheltä leipomoa. Astuin sisälle. Kahvilassa on ihana joulutunnelma. Menin tiskille ja pyysin yhden kuuman kaakoon. Kassatytöllä oli punainen tonttulakki päässään. Maksoin ja lähdin etsimään paikkaa. Suuntasin istumaan penkille joka sijaitsi ikkunan vierellä. Istuudun ja riisun takin päältäni. Katselen kaakookuppiani ja pyörittelen samalla lusikkaa. Voiko näkemäni uni olla joku merkki, että kuolen seuraavaksi tai mitä. En kestä enää tätä yhtä tuskaa joka päivä! Kyynel vierehtää poskelleni. Nostan kasvoni pois kaakookupista ja näen pari jäänsinistä silmää katsellen minua pöydän toisella puolella. Pyyhin nopeasti kyyneleen pois kasvoiltani.
"Palasithan todelisuuteen!" virnistelee Louis, että olis ollu hauska juttu. Ei olis tarvinnut tulla just nyt sanoin mielessäni. Hymähdän vastaukseksi ja hörppään kupistani.
"Hei! Mikä sulla on? Onko kaikki hyvin?" Kysyy Louis huolissaan minulta. Hän näyttävästi näki kuinka masentunut olen.
"Ei mikään...kaikki hyvin minulla." Sanon epävarmana. Näen hänen kasvoistaan, että hän on tosissaan huolissaan minusta. Miks pitäis? Ei hän tiedä minusta mitään.
"Mun pitää mennä!" Nousen nopeasti ja nappaan takin mukaan. Kävelen ripeästi kahvilasta ulos ja menen tien yli.
4 tunnin jälkeen.....
Odotan siskoani koulun pihalla ja näen lapsia tulevan koulun ovista. Huomaan siskoni tulevan kaverinsa Amandan kanssa ulos. Hymyilen heille iloisena ettei Jasmin tarvitse surra minun puolesta. Amendan äiti tulee kysymään minulta pääsisikö Jasmin viikonlopuksi heille yöks. Vastaan siihen iloisena, että Jasmin voi tulla heille yöksi. Kotiin päästyä Jasmin kipaisee portaat nopeasti ylös ja menee omaan huoneeseensa pakkamaan laukkuansa. Illantullen Amandan vanhempien auto odottelee minun kotipihalla ja Jasmin vetää takkiansa pääleensä.
"Muista olla kiltisti ja reipas" Sanon siskolle iloisesti nojaten seinään katsellen häntä.
"Joo joo moikka!" Heiluttaa Jasmin kättänsä ja lähtee reippaasti ovesta ulos. On hyvä, että Jasmin lähti yöksi, kun tarvitsen lepoa. Laitan television päälle ja nojahdan sohvalle makuuteen ja katselen televisiota. Uutis ankkuri puhuu jostain poikabändistä. Silmät painuu hiljalleen kiinni ja en pysty pitämään silmiäni auki enään. Herään oven koputukseen. Huomaan, että olin vahingossa nukahtanut sohvalle. Televisiossa on meneillään joku komedia sarja. Kipaisen nopeasti ovelle ja avaan oven puoli unessa. Oven takana seisoo Olivia...minun paras kaverini, joka palasi takaisin Italiasta. Hyppäsin hänen halaukseen ja päästin hänet sisälle.
"Ihanaa, kun palasit takaisin!" Halaan toisen kerran häntä ja vien hänet olohuoneeseen istumaan.
"Oli jo aikakin palata Doncasteriin." Hymyilee Olivia leveästi ja jatkaa:"Miten sinulle on kuulunut?"
"Mitäs tässä...ihan hyvää. Vanhemmat ovat ulkomailla ja Jasmin on Amandalla yötä. Kävin eilen Jasminin kanssa veljenin haudalla viemässä kynttilän." Sanon ja pyörittelen rannekorua ympäri rannettani.
Puhuimme yhdessä kaikkea mitä meille on tapahtunut. Kun Olivia lähti, sammutin television ja valot. Kipaisin omaan huoneeseeni laittamaan yöpuvun päälle ja kiedoutuin peittoon.
Kiitos, kun luitte! :) Olis kiva, että kommentoisitte ja seuraisitte minua. :) Kolmas osa ilmestyy sitten jossain vaiheessa. Pahoittelen kirjoitus virheistäni!
