5 viikon päästä.....
"Noh...miten meni ruotsissa?" Kysyn äidiltäni istuen pöydän ääressä. "Ihan hyvin, vaikka olin työn parissa koko ajan." Naurahtaa äitini ja jatkaa keskustelua: " Mitä sinulle kuuluu? Kuulemma olet tavannut uuden pojan sinun seudullasi." hörppää äiti kahvikupista puheensa jälkeen. Jaahas...Jasmin kerkee kyllä kertomaan kaikenlaista. "Ihan hyvää kuuluu....juu olen tutustunut eräseen poikaa, mutta olemme ystäviä." Sanon katsoen äitiä hänen harmaansinisiin silmiin. "Mikä on tämän kyseisen pojan nimi?"
"Louis." Vastaan punaisena peittäen kasvoni hiuksiini. "Louis..." Jatkaa äiti lisätietoisena. "Tomlinson....Louis Tomlinson." Vastaan ripeästi päätäni nostaen. "On kyllä tuttu nimi...en muista missä olen kuulut sen nimen ennenkin. Mutta otatko kupillisen teetä vai kaakoota?" Kysyy äiti noustessaan pöydästä. "Voin ottaa tällä kertaa teetä" Vastaan pieni hymy huulillani. Äiti asteli keittiöön. Pyörittelin kännykkääni pöydällä ja välähtää valo kännystäni. Katson kännykkääni ja olen saanut viestin Lousilta. Avaan viestin: " Hei! Mietin tässä, että lähtisitkö minun kanssani ulos pitää hauskaa tänä iltana? Louis x" Viestiä lukiessani hymyillin ja vastasin viestiin:" Juu voin lähteä! Minne aioit viedä minut? Elena x" Nopeasti vastaus tulee lähetettyäni viestin Lousille:" Näet sitten! Tulen hakemaan sinut 7 pm. Louis x" Vilkaisn kelloa ja se lyö kohta kaksi. Äiti tulee teekuppi käsissään ja ojentaa sen minulle. "Mikäs hymyilyttää nyt?" Kysyy äiti ihmeissään. "Yks juttu vaan." Vastaan hymyillen. "Taitaa olla Louis kyseessä." Hörppää äiti kupistaan katsellen salaperäisesti minua. "Ehkä... " Vastaan alahuultani purren. Rupattelimme siinä vähäsen aikaa. Eteisessä laitoin takkiani selkään ja kiedoin valkoisen kaulaliinan ympärilleni. Äiti ehdotti, että hän voisi heittää minut kotiin, kun asun kaukana. Kieltäydyin ja lähdin ovesta. Kävelessäni mietin mihin Louis veisi minut. Elokuviin...luistelemaan tai syömään. En ollu enää kaukana kodistani, mutta havaitsen, että joku seuraisi minua. Vilkaisin taakseni ja huomaan mustan volkswagen auton seuraavani perässäni. Hän ajelee hiljaa perässäni. Aloin kävellä nopeampaa vauhtia ja auto lähestyy minua. Kiiruhdin nopeasti talolleni ja menin sisälle. Katsoin oven sivu ikkunoista autoa, joka seurasi minua. Ollessaan hän hetkisen taloni edessä, hän kaasutti taloni luota pois. Nojauduin selälleen oveeni ja aloin olla hermoissani. Miksi hän halusi seurata minua ja kuka oli kyseessä. Katsoin eteisen kelloa ja se oli neljä. Heitin takin naulakkooni ja menin valmistautumaan. Laitoin mustat farkut, valkoisen pitsipuseron ja pienen nahkatakin päälleni. Mietin peilin edessä, miten laittaisin hiukseni. Päätin pitää ne auki. Katsoin kiireästi kelloa ja se oli parin minsan päästä seitsemän. Kipaisin laittamaan lyhyt vartiset musta saappaat jalkaani ja laitoin kännykäni, rahapussini ja avaimeni pieneen mustaan käsilaukkuuni. Katsoin olohuoneen ikkunasta etupihalleni. Oli jo pimeää ja kello tikitti. Lousia ei näy missään. Vilkaisen puhelinta olisiko tullu mitään. Tietenkin ei ole tullut mitään. 10 minuutin päästä Louis saapuu pihaani. Vihdoinkin! Lähdin ripeästi ovesta ulos. Louis nousee autostaansa hiukset ihanasti sekaisin, musta takki päälläänsä. Hän avaa kuljettajan puoleisen oven minulle. Astun autoon ja Louis kiiruhtaa kuskin paikalle. "Anteeksi, kun olen myöhässä!" Sanoo Louis käynistäen autoansa. "Juu, ei mitään..." Sanon katsoen kenkiäni. Mikäs taitaa olla herran syynä myöhästymiseen? En viiti kysyä edes. Katson ikkunasta, kun ohitamme elokuvateattereita ja ravintoloita. Pysähdyimme ison rakennukset eteen. Louis nousee autosta ja avaa minulle oven. Nousen autosta katsoen rakennusta. Rakennuksen nimi häikäisee silmiäni, että en pysty lukea sitä. "Tuutko sä?" Sanoo Louis pari metrin päästä minusta. Havahdun ja menen Lousin perässä. Louis avaa oven herrasmiehenä ja kiitän häntä. Hymyillen, mutta ei se kestänyt kauaa, kun huomaan olevani keilahallissa. Noh... on se ihan kivaa mietiskelin itsekseni. Olen aika huono ja mua hävettäisi Lousin edessä, kun keilaan kömpelösti. Kassalla seisoo kaunis blondi hiuksinen nainen, joka on innoissaan nähdessään Lousin. "Hei, olimme varanneet radan täältä." Sanoo Louis kassanaiselle joka ei voi olla rauhallisesti. "Tiedän! Rata viisi...herra Tomlinson saisinko sinulta nimmarin?" Sanoo kassanainen huulta purren. Nyökkää Louis ja kirjoittaa taidokkaasti nimensä paperille. Miksi hän haluaa Lousin nimmarin? Olipas outoo...laitoimme keilauskengät jalkoihimme ja astelimme meidän radalle. Louis haki keilpallot itelleen ja minulle. Lousilla on neon vihreä pallo ja minulla on kirkkaan pinkki. Katsoin ympärilleni ja näin vaan vanhuksia keilaamassa. Katselin heitä hetkisen ja käännän katseeni Lousiin. "Naiset ensin!" Sanoo Louis herrasmiehenä hymyillen. Otin keilapalloni ja menin radalle. Otin pienen vauhdin ja vieritin keilapallon suoraan ränniin. Aloin nauraa itsekseni. Louis oli seuraavana ja kaatoi 10 keilaa. Oli taas minun vuoroni ja keilapallo meni taas ränniin. Aloin punastumaan, kun Louis nauraa takanani. "Noniin, voisin sua opettaa miten keilataan" Antoi Louis keilapallon minulle ja meni taakseni. Hän otti ranteestani kiinni ja alkoi vähäsen heiluttaa keilapalloani. Olimme tosi lähellä toisiamme, että tuoksutin hänen ihanan partaveden. "Okei, kun sanon nyt, niin päästä keilapallosta irti." Sanoi Louis takanani. Nyökkäsin ja huomasin punastuvani uudelleen. Tuntui oudolta, kun Louis oli niin lähellä minua, mutta tuntui myös mukavalta. Kun kuulin nyt, päästin keilapallosta irti ja kaadoin kaikki keilat. Aloin hurrata ilosta ja Louis taputti minulle hymyillen. Nauroimme yhdessä. Keilauksen jälkeen lähdimme. Huomasin, että kassanainen katsoi Lousia ihaillen häntä. Varmaan hänellä jo valuu kuola. Takkia laittaessani hän tuli Lousin luokse ja pyysi, että he voisivat ottaa yhteiskuvan. Louis suostui ja nainen oli innoissaan. Louis irvistelee ihanasti kameralle. Naurahdan hiljaa katsellen lattiaa. Kun päästiin ulos kysyin Lousilta: " Eikö sinun mielestäsi ollu outoa, että joku nainen haluaa sulta nimmarin ja yhteiskuvan?" Kävelin Lousin kanssa vierekkäin. "Ei...olen jo tottunut siihen."Hymyilee Louis katsellen hänen autoansa. Louis avaa oven minulle ja astun sisään. Kun Louis ajoi, huomasin hänen katsovan minua välillä yläpeilistä. Yritän olla huomaamatta, mutta päästän pienen hymyn katsellen ulos. Oli jo pimeää ja sumuista. Olimme kotipihallani. Louis sammutti autonsa ja nousi avamaan minulle oven. Nousin autostani ja Louis laittoi oven kiinni. "Kiitos kaikesta. Oli hauskaa." Sanoin katsellen Lousin silmiin. "Ole hyvä! Otetaan joskus uudestaan." Sanoi Louis lähestyänsä minua. "Olenko sanonut, että olet erityinen? Olet erilainen, kuin muut tytöt. Sinun silmät tuikkii kuin tähdet. Hymysi, saa minut hyvälle tuulelle. Minä ajattelen sua koko ajan." Sanoo Louis herttaisella äänellä. Louis laittaa hellästi kädensä kasvoilleni ja huuleni on lähellä hänen huuliansa. Yhtäkkiä auton valot heijastuu meihin ja auto kaasuttaa meidän ohitse kauheella vauhdilla, että korviini sattuu. Säikähdämme molemmat. Katson nopeasti autoa ja huomaan, että se oli sama auto joka seuraisi minua päivällä. Mitä hän haluaa minusta? Kuinka kauan hän on seissy siinä? Katsoin Lousia ja huomasin hänen olevan huolissaan. "Juu...minä tästä lähden sisälle." Sanoin murheissana katsoen maahan. "Juu...minunkin pitäis mennä jo kotiin." Sanoi Louis minulle ja lähti ajelemaan kotiinsa. Astelin sisälle ja heitin takin naulaan. Pitikin se auto tulla pilamaan tämäkin asia! Löin nyrkillä eteisen pöytään. Mutta miksi Louis oli huolissaan? Onko hän vaikeuksissa? Nojauduin sohvalle katsellen televisiota. Hetken päästä oveeni koputetaan voimakkaasti. Hätkähdän ja nousen katsomaan ikkunasta. Näen saman mustan volkswagen auton joka oli vähä aikaa sitten kaasuttanut meidän ohitse. Hän koputtaa oveeni taas voimakkaasti. Menen varovasti oven taakse ja olen peloissani. Otan riskin ja avaan oven. Oven takana seisoo mies, jolla on mustat hiukset ja sinertävät silmät. Katson hänen kasvojaan. Hän on vihaisella päällä. Hänen silmistään lieskuu viha ja mustasukkaisuus. Kasvot...ne muistuttaa erästä henkilöä. Yhtäkkiä havahdun ja hahmotan tämän henkilön. Olen järkytynyt ja päästän yhden sanan: "Niko..."
