Herään auringon paisteeseen, joka paistaa ikkunan takaa. Käännän selkäni ikkunalle ja kietoidun peittoon. Suljen silmäni...avaan ne nopeasti ja nousen istumaan. Katselen ympärilleni ja huomaan, että en ole omassa huoneessani. Katson kättäni, joka on siteessä. Pidän vielä sen siinä, vaikka käsi ei ole kauhean kipeä. Nousen sängyltä ja katselen huonetta. Oikealla puolella on iso ikkuna, josta näkee etupihalle. Näen Lousin auton, mutta en muiden poikien autoja. Huomaan, että olen nukkunut Lousin huoneessa. Poistun huoneesta ja lasken portaat alas. Olen olohuoneessa ja pöydällä on vielä eilisen jälkeisiä kippoja ja laseja. Suuntaan keittiöön ja siellä ei ole ketää. Yhtäkkiä tunnen lämpöiset kädet kietoutuvan minuun.
"Huomenta." Sanoo Louis herttaisella äänelläänsä.
"Huomenta." Vastaan hänelle ja käännyn, että näen hänen kasvonsa. Hänellä ei ole päälläänsä paitaa. Punastun hieman ja halaan häntä.
"Haluatko mitä aamupalaksi?" Kysyy Louis nostaen kasvojani.
"Mulle kelpaa mitä tahansa." Naurahdan. Kun Louis tutkii hänen jääkaappia sillä aikaa hyppään pöydäntasolle. Katselen hänen tatuointia joka on hänen käsiverrellaansa.
"Täällä olis tuoremehua..hmm ja jotakin muuta" Laittaa Louis jääkaapins oven kiinni ja tulee luokseni. Olemme toisiamme lähellä ja hymyilemme toisillemme. Lähestymme toistemme huulia, kunnes kuuluu koputusta.
" Jaahas..kuka taitaa olla ovella?" Lähtee Louis luotani ja menee aukaisemaan ovea. Katselen eriparisia sukkiani ja kuulen poikien puhetta. Laskeudun pöydäntasolta ja näen poikien tulevan keittiöön.
"Huomenia!" Morjestaa Niall reippaasti.
"Huomenta!" Sanon Nialille joka purkaa ostoskasseja. Louis tulee keittiöön paita päälläänsä. Harry katselee vuorotellen minua ja Lousia salaperäisesti hymyillen.
" Tänään syömme aamupalaksi burrittoja!" Sanoo Zayn espanialaisella korosteella. Naurahdan ja alamme valmistella. Burrittoja aamupalaksi? Noh saa kelvata...
Pöydän äärellä syödessään puhelimeni soi. Kiiruhdan nopeasti takkini luokse ja vastaan kyseiseen puheluun.
"Elena." Vastaan puheluun.
"Hei! Isä täällä. Lähtisitkö Davidin haudalle viemään kynttilöitä?" Kysyy iskä puhelimessa
"Juu voin! Moneltako?" Kysyn isältäni.
"Vaikka nyt, kun on valoisaa. Tuumme sinun talolles luokse." Sanoo iskä ja lopettaa puhelun.
Laitan takkin nopeasti päälle ja kipaisen keittiössä.
"Hei, mun pitää mennä tuli kiireitä." Sanon samlla kietoen valkoista kaulahuivia ympärilleni.
"Juu!" Sanoo Niall suu täynnä ruokaa. Menen nopeasti Lousin luokse ja annan pienen pusun hänen otsalleensa. Lähden ulos ja alan kävellä nopaesti talolleni. Iskä soitti väärään aikaa minulle.
Pääsin kotipihaan, kun huomaan iskäni auton kääntyvän tielleni. Noh..kelvatkoo tämä asu. Asettelin hiuksia nopeasti ja menin autoon.
"Huomenta!" Sanoo äiti katsellen etupeilistä minua.
"Huomenta!" Sanon hymyillen. Näen Jasminen vierelläni istuvan leikkivänsä hänen nallellaansa.
Isä parkeeraa autonsa haustausmaan parkkikselle ja nousemme autosta. Äiti kantaa neljää ruusua käsissäänsä ja iskä kynttilöitä. Kun olemme perillä...huomaan, että eilinen ruusuni on kadonnut. Katselin ympärilleni ja ei näy jälkeäkään siitä. Äiti alkaa ojenalla ruusuja kaikille. Äiti menee ensimmäisenä asettelemaan ruusunsa ja pitää pienen hartauden. Iskä menee seuraavaksi ja huomaan, että kyynel vierähtää hänen poskelle.
"Tossa sinulle David!" Sanoo Jasmin suloisesti ja kyykistyy laittamaan sen. Oli minun vuoroni. Asettelin ruusun muiden ruusujen samaa. Iskä alkaa sytytellä kynttilöitä ja asettelee ne.
Katselemme hautakivie ja alamme kävellä autolle. Katson samalla ympärilleni, mutta en näe ruusua. Automme on kirkon vierellä. Huomaan, että kirkossa on valot. Taitaa olla paikalla hautausmaan siivooja.
"Hei...mä käyn nopeasti kirkossa." Sanon heille, kun muut istuutuvat autoon. Alan kävellä kirkon ovia päin ja avaan oven. Näen vanhan papan, joka siivoilee kirkosta loppuun palavia kynttilöitä. Lähestyn häntä ja hän huomaa minut.
Anteeksi kun häiritsen, mutta oletteko heittänyt veljeni haudalta roskiin ruusun?" Kysyn häneltä katsellen silmiinsä.
"Näin kyllä sinut asettavan ruusun eilen haudalle, mutta en ole heittänyt sitä pois." Sanoo vanha pappa rauhallisesti. Nyökkään ja alan kävellä poispäin.
"Mutta näin illalla eilen mustapukuisen miehen ottavan sen ruusun ja poistui paikalta." Sanoo pappa minun perääni. Pysähdyn kuulemastani ja käännyn ympäri. Katselen hetken häntä.
"Okei...onko hän käynyt useasti sillä haudalla?" Kysyn häneltä astellen takas päin.
"Olen nähnyt hänen pari kertaa käyvän siinä." Sanoo pappa muistellen
"Okei...kiitos tiedostanne!" Sanon mietiskellen tapausta.
"Eipäs tässä mitään!" Huutaa papparainen perääni. Poistun kirkosta ja suuntaan autolle. Kuka käy Davidin haudalla? Onko se Niko? Varmaan, koska Niko haluaa härnätä minua. Muutenkin hän seuraa minua. Astuin auton sisälle ja äiti alkaa kysellä:" Mitä teit kirkossa?" Kysyy äiti katsellen taas etupeilistä.
"Mää vaan kävin katsomassa onko kirkko muuttunut sisältä." Keksin nopeasti tekosyyn.
"No oliko se muuttunut?" Kysyy äiti katsellen puhelintaansa.
"Ei...saman näköinen, kuin 7 vuotta sitten." Sanoin katsellen ikkunasta ulos.
Kiitos kommenteista! Olis kiva saada lisää kommenteita. :)
Pahoittelen kirjoitus virheistä!
Seuratkaa
tykkäilkää
lukekaa
ja kommentoikaa! :)
