Katson Niallia ja Louista hämmästyneenä.
"Tai et ole "
"Mitä minulle pitää kertoa? " kysyn pyyhkien kyyneltäni joka valui poskeani pitkin. Louis vilkaisee Niallia kiukkuisesti, mutta lempyy pienesti. Katson Niallia, joka katselee lattiaa alahuulta purren. Tunnen, kuinka vedet nousee silmiini. Tunnen myös kuinka joku pala on juuttunut kurkkuuni kiinni.
Nielaisen ja yritän pidellä kyyneleitäni.
'Louis...kerro minulle. " Sanon ääni väristen. Näen, kuinka Louisin silmät alkaa kostua. Hän köhäisee pienesti ja vaihtaa pienesti asentoansa.
"Mä en halunnut kertoa tätä sinulle nyt tai ajatella sitä vielä, mut...meillä alkaa kiertue...viikon päästä. Ja olemme 5 kuukautta poissa täältä "
Suuni loksahtaa auki. Käännän katseeni pois Lousista ja suljen silmäni. Annan kyyneleet valua poskelleni. Avaan silmäni ja nousen nopeasti sohvalta. Kävelen nopeasti Niallin ohi ja olen just avaamassa ovea, kun joku ottaa kädestäni kiinni. Näen Louisin katsovan minua kyyneleet silmissä.
"Odota..."
"Millon ajattelit kertoa minulle? Tai ajattelitko lähteväsi ilman mitään sanomatta? " Katson Louista joka katsoo alas. En kestä enään! Avaan oven ja lähden juoksemaan autoni luokse. Otan nopeasti avaimet taskustani ja avaan ovet. Istahdan autooni oven sulkien mukanani, käynnistän autoni ja lähden ajelemaan kauas. Ihan minne vaan, haluan vain pois täältä nyt. Tunnen silmässä kirvelyä ja kuinka kyyneleet polttavat silmiäni. Ajan jo 100km/h vaikka rajoitus on 90km/h. Raivoni ja suru kasvaa ja mittari nousee nopeasti 110km/h. Ajan jo harva-asutuksessa. Hiljennän vauhtiani ja käännyn pienelle polulle. Hiljennän vauhtiani ja saavun pienelle aukiolle. Sammutan auton ja nojahdan penkin selustalle katse tuulilasin läpi. Suljen silmäni ja alan itkemään. Laitan kädet rattiin kiinni ja nojaudun päälläni käsiini. Luulin, että kaikki on hyvin ja saan olla hänen kanssa pitkään, mutta ei. Hän lähtee kauas pois ja en näe häntä enään. Rakastan Louisia koko sydämestä, että en halua luopua hänestä.
***
Olen istunut autossa monta tuntia itkien. Nostan pääni ylös ja tunnen kamalaa jomotusta päässäni ja kirvelyä silmissäni. Pyyhin viimeisiä kyyneleitä pois kasvoiltani ja katson yläpeilistä itseäni. Silmät ovat punaiset ja ripsiväri on valunut pitkin poskeani. Pyyhin niitä pois takin hihalla ja katselen ympärilleni. Auton ikkunat ovat huurussa. Avaan oven ja nousen ulos autosta. Suljen oven ja katselen tarkemmin paikkaa. Otan pari askelta eteenpäin. Lumi narskuu allani. Painan avaimesta nappulaa ja ovet sulkeutuvat. Katson ympärilleni ja laitan avaimet taskuuni. Tämä ympäristö on kauhean tuttu. Näen kaukaa pienen aukion joka näyttää polulta. Alan hiljalleen kävelemään ja saavun pienelle polulle. Katson taakseni ja näen autoni seisovan siel. Jatkan matkaani ja yritän muistella. Näen kaukaa pienen ja vanhan mökin. Nyt muistan! Alan juosta mökin luokse ja välillä jalkani oppoutuu syvään lumeen, mutta se ei estä minua. Tämä mökki, jossa vietin aikaani veljeni kanssa. Ihanat muistot tulee mieleeni. Löysimme tämän hylätyn mökin, kun olimme perheen kanssa kävelyllä. Päädimme veljeni kanssa, että tämä mökki on meidän piilopaikka. Leikimme, piirsimme ja naurettiin yhdessä siellä. Saavuin mökin pienelle terassille. Pienessä nurkauksessa on tuoli ja pöytä jonka yläpuolella on ikkuna. Minä kurkistan ikkunasta. Ikkuna on huurussa ja siellä on pimeää. Kävelen ovelle ja yritän vetää sen auki. Se vähäsen aukeaa ja vedän viimeisellä vedolla kunnolla ja se aukeaa. Kurkistan pienesti sisään. Katson taakseni ja astun mökin sisään samalla laitan oven pienesti kiinni. Paikka on pimeä ja kylmä. Talossa on hallitsee hiljaisuus. Kävelen pienesti eteenpäin ja saavun olotilaan. Ikkunoita peittää tummat verhot ja vanha sohva jonka edessä on ruskea pöytä jossa oli täynnä papereita ja kyniä. Käyn avaamassa verhot ja valo tulee sisälle. Istahdan sohvalle ja otan pienen nipun papereita. Ensimmäisessä lapussa on piirustus jossa on meidän perhe. Alakulmassa lukee veljeni nimi. Toisessa lapussa on kukkia ja perhosia. Tämä on taatusti minun piirtämä. Naurahdan pienesti ja jatkan katselua. Piirustuksia ja piirustuksia. Se kyllä piti paikkaansa, että olimme kovia piirtämään. Huomaan, että hengitykseni höyryt katoaa sekunneissa ilmoihin. Huomaan, pöydän takana olevan takan jonka reunoilla on kuivia ja vanhoja puuhalkoja. Voisin lämmittää, että
en paleltuisi tänne. Nousen ja kyykistyn takan eteen ja asettelen pari halkoa. Etsin lähistöltäni jotakin sytykettä. Nousen ja katselen ympäristölleni. Huomaan pienen paikan joka ilmenee olevan keittiö. Siellä on pieni ruokailupöytä, jossa lojuu sanomalehtiä. Nappaan ne ja lähden takaisin takan luokse. Revin lehteä ja laitan niitä halkojen sekaan. Seuraavaksi täytyy löytää tulitikut tai sytkäri. Katson takan päältä olevasta hyllystä ja nappaan tulitikkurasian. Sytytän takan ja se alkaa huonosti syttymään. Syttyis palamaan. Tuli alkaa hiljalleen sammua. Revin lisää paperia ja sytytän uudelleen. Ei tää tuu onnistumaan. Lähden ulos ja katselen onko ympäristölle katkenneita oksia. Näen pari oksaa ja haen ne. Laitan ne syliin ja kävelen takaisin sisälle. Asettelen oksat sinne ja lisään sanomalehteä sinne. Sytytän uudelleen ja toivon, että se alkais palamaan. Parin kokeillun jälkeen, sain takan syttymään. Jes nyt saan lämmitellä muistojen kera. Istuen takan edessä kylmällä lattialla, alan lukea sanomalehteä. Vilkaisen ensimmäistä sivua, mutta huomaan jotain outoa.
Lehden päivämäärä...18.12.2011.
Tämä lehti on viikon vanha. Ei täällä voi olla uutta lehteä, kun ei täällä kukaan ole käynyt 7 vuoteen. Alan katsella ympärilleni ja en näe ketään tai kuulle. Heitän lehden takkaan ja menen sulkemaan ulko-oven. Laitan takin naulaan ja menen takaisin olohuoneeseen. Istahdan sohvalle nojaten harmaaseen vilttiin. Alan katsella papereita ja huomaan piirustukset jossa on rannerengas. Samanlainen kuin minulla oleva missä on ankkuroita. Katselen rannerengasta ja vaihdan istuin asennon makuasentoon. Katselen
takkaa kuinka ihana lämpö tulee kasvoille. Tunnen kuinka raskaat silmäluomet alkaa painua alas. En jaksa taistella vastaan vain annan unen tulla.
