We're fucking losing it || Blind Channel oneshots

Jälkkäriä || JoonasxJoel

Joonas

Käteni hikosivat ja vatsanpohjaani kutitti mukavasti Joelin johdatellessa minua asunnolleen. Tuo oli koko treffien ajan vihjaillut tajunnan räjäyttävästä jälkkäristä, joka odottaisi minua hänen asunnollaan myöhemmin. Koitappa siinä keskittyä viinin siemailuun ja kokolihapihvin työstämiseen...

Hikinen käteni tahtoi luisua pois Joelin omasta positiivisen jännityksen lisääntyessä Joelin kotioven lähestyessä.
Yritin peittää hermostuneisuuteni hymyn taakse. Olivathan nämä ensimmäiset viralliset treffimme ja halusin luoda tuolle mahdollisimman hyvän kuvan itsestäni. Negatiivisiin piirteisiin voitaisiin keskittyä sitten suhteen syventyessä.

Onnekseni Joel joutui irtaantumaan panikoivasta kädestäni saadakseen asuntonsa oven auki. Pyyhin vaivihkaa käteni mustien farkkujeni takataskuun. Olin päällysvaatteiden lisäksi panostanut myös alusvaatteisiin, vaikka tämä niin sanottu jälkkäri ei ollutkaan käynyt päällimmäisenä mielessäni treffeille valmistautuessani. Tämä oli kiva yllätys...

Joel päästi kohteliaasti minut ensin kotiinsa sisälle ja auttoi päällystakin päältäni pois. Kohta saisit esitellä sitä ei niin romanttista puolta itsestäsi, jos sopii.

Silmäilin kiinnostuneena Joelin asuntoa avatessani kengännauhojani. Olimme entuudestaan puhuneet vain netin välityksellä, joten tämä oli ensitapaaminen myös Joelin asunnon suhteen. Makkari oli valitettavasti vielä suljetun oven takana. Ehkä pääsisin tutustumaan siihen vielä perinpohjaisesti...

"Keittiö on täällä päin", Joel ohjeisti selkäni takaa ja lähti työntämään minua varovaisesti kyseistä huonetta kohden. Ei minua tällä hetkellä varsinaisesti kiinnostanut mikään asuntonäyttö.

"Kiva", tokaisin istuutuessani pienen keittiönpöydän ääreen. Kuulostin varmasti epäkiinnostuneelta, mutta en uskonut Joelinkaan ajatelleen, että nauttisimme jälkkärin kyseisessä huoneessa.

"Ja täällä mulla on sulle tajunnan räjäyttävä jälkkäri, jota oon mainostanu koko illan", Joel totesi hymyillen ja kääntyi takaisin minua kohden kantaen ylpeästi kahta suklaakakkupalaa.

Vilkaisin kakkupaloja ja siirsin katseeni taas Joelin silmiin naurahten rennosti. Odotin myös Joelin räjähtävän nauruun huonon vitsinsä päätteksi, mutta yllätyksekseni tuon ilme pysyi neutraalina.

"Ootko sä tosissas?" Kysyin ihmeissäni sen enempää ajattelematta. Ehkä meidän huumorintaju ei nyt aivan kohdannut...

"Kuinka niin? Etkö sä tykkää suklaasta? Ootko sä allerginen?" Joel kyseli samaan aikaan hätääntyneenä ja loukkaantuneena.

"Eikun mä vaan...", aloitin selittämään, mutta lauseeni jäi pahasti kesken tajuttuani käsillä olevan tilanteen. Lehahdin tulipunaiseksi ja käänsin katseeni pois Joelista. Voi luoja, miten noloa...

Joel näytti vielä hetken ajan hämmentyneeltä, mutta naurahti sitten samalla tavalla kuin minä kyseiset kakkupalat nähdessäni.

"Oliko sulla vähän toisenlainen jälkkäri mielessä?" Joel kysyi virnistäen ja laski lautaset pöydälle minun punan vain syventyessä. Kasvoni syttyisivät palamaan tätä menoa.

"Ei mulla oo tapana harrastaa semmosta ensimmäisillä treffeillä, mutta sä taidatkin olla vähän malttamattomampi", Joel hymähti ja istuutui viereiselle tuolille minun suun aukoessa tyhjää.

"Ei mullakaan. Sä vaan sait mut ihan sekaisin", vinkaisin nolona ja välttelin edelleen Joelin katsetta estääkseni palohälyttimen laukeamisen. Ei täällä kyllä kukaan muukaan tänä yönä laukeaisi...

"No niin säkin mut. Siks en ehkä halunnu säikäyttää sua heti pois liian nopeella etenemisellä", Joel tokaisi ja uskaltauduin viimein nostamaan kasvoni tuon hymyileviin vastaaviin.

"Kyllä mä tykkään suklaasta, enkä ole allerginen", hymähdin ja annoin hymyn ottaa valtaa punastumisen sijasta omillekkin kasvoilleni.

Joel naurahti ja työsin toisen kakkupalan minun nenäni eteen. Nuo epäilemättä räjäyttäisivät tajunnan...

***
Sanoja: 457

Mulla on atm joku obsessio jorko-shippiin...

Ps. Tästä saattaa tulla vielä toinen osa👀