We're fucking losing it || Blind Channel oneshots

Iltasatu || OllixAleksi

Olli

"Mutta, kun mua ei väsytä", poikaystäväni marisi miljoonatta kertaa viimeisen tunnin sisään. Olin kääriytynyt peittoon ja olisin varmasti jo nukahtanut ilman mainittua häiriötekijää. Miten tuota ei muka väsyttänyt ollenkaan 18 tuntisen työpäivän jäljiltä?

"Ihan sama. Mä haluan nukkua", vastasin ja melko turhautuneena tilanteeseen. Aluksi se oli mennyt söpönä pikku kiusantekona niinkuin yleensäkkin, mutta pikkuhiljaa hermoni alkoivat palaa lopullisesti.

"Sä voisit kertoo mulle iltasadun", Aleksi totesi kuulostaen lähinnä tarhaikäiseltä. Se siitä aina tekikin niin älyttömän suloisen, mutta sattuneista syistä en ollut leikkituulella.

"Lupaatko sä sitten nukkua kiltisti aamuun asti tai vähintään olla häiritsemättä mun unia?" Latelin ehtoja Aleksille ja nousin kuorestani puoli-istuvaan asentoon nähdäkseni tuon kasvot. Aleksi nyökkäili innostuneena saaden minut väsymyksestä huolimatta hieman naurahtamaan. Ei tuolle katseelle edes voinut sanoa ei...

"Olipa kerran pariskunta nimeltä Olli ja Aleksi...", aloitin huokaisten ensimmäisenä mieleen tulleillani sanoilla ennen keskeytystä.

"Ei noin tylsää", Aleksi alkoi marista, mutta sulki suunsa varmasti jo murhaavan katseeni jälkeen. Joko tuo nyt kuuntelisi kiltisti loppuun asti tai jäisi ilman iltasatua.

"Ne eli onnellisen pariskuntana pienessä kaksiossa. Olli yritti parhaansa mukaan nukkua, mutta Aleksi oli kiusaamistuulella", jatkoin tarinaani ja virnistin Aleksin tuimalle katseelle. Itse annoit täydellisen inspiraation tarinaan kiukuttelullasi...

"Eikö ne Olli ja Aleksi vois vaikka leikkiä jotain aikuisten leikkejä?" Aleksi kysyi vihjailevasti minun jäätyä hetkeksi miettimään jatkoa tarinalleni. Vai siihen tuo oli pyrkinytkin valitellessaan tylsää tarinaani.

"Sitten Olli kyllästyi Aleksi kiusaamiseen ja soitti naapurissa asuvalle Tommille, joka tuli antamaan Aleksille kunnon opetuksen jäätävällä mel-", jatkoin virnistäen tarinaani, mutta purskahdin itse nauruun kesken kerronnan.

"Hyi, ei tuommosia! Mä nään vaan painajaisia!" Aleksi huusi järkyttyneenä ja alkoi hakata minua tyynyllään minun naurun vain yltyessä. Itse tuo oli iltasatua ja mielenkiintoisempaa tarinaa toivonut.

"Et sä osaa kertoa iltasatua. Mä kuuntelen mielummin äänikirjaa", Aleksi totesi tuimasti ja alkoi kaivella kuulokkeitaan makuuhuoneemme lattialta. Ehkä tuo viimein sitten rauhoittuisi nukkumaan...

"Hyvää yötä rakas. Toivottavasti et nää painajaisia", sanoin nauruni laannuttua ja asetin Aleksin hiuksiin pusun tuon kääntäessä mielivaltaisesti selkänsä minuun. Nyt oli näköjään Aleksin vuoro olla vihainen, mutta ainakin onnistuin tavoitteessani eli sain tuon hiljaiseksi.

"Mä en enää ikinä pyydä sulta iltasatua", kuulin Aleksin mutisevan minun jo kääriydyttyä uudestaan peittooni. Naurahdin vielä kerran ja hapuilin Aleksin käden omaani. Ehkä se pitäisi mahdolliset painajaiset loitolla...

***
Sanoja 361

Harvinaista julkasta päivä aikaan🤌🏻