We're fucking losing it || Blind Channel oneshots

Tunteet tiivistettynä || AleksixOlli

Aleksi

"Mistä sä tiesit, että mä olin se oikea?" Esitin kumppanilleni Ollille harvinaisen kliseisen kysymyksen toisena vuosi päivänämme. Sanat vain tulvivat ulos suustani ennen kuin ehdin estää niitä ja säpsähdin hieman omaa kysymystäni. Ehkä pidemmän aikaa jatkunut hiljaisuus oli pakottanut minut käyttämään tilaisuuden hyväkseni.

Kuulin Ollin hymähtävän hiljaisesti ja samalla tiukentavan hieman halaus otettaan ympärilläni. Olimme päätyneet ravintola-illallisen jälkeen ihka ensimmäiseen tapaamispaikkaamme korkeille kallioille. Täällä vietimme ensimmäiset treffimme ja silläkin oli varmasti osansa esittämääni kysymykseen. Parempaa paikkaa tai tilaisuutta ei sille suotaisi.

Annoin Ollille aikaa miettiä, enkä edes kokenut hiljaisuutta vaivaantuneeksi. En suoraan sanottuna osannut itsekään vastata kysymykseeni yhdeltä istumalta, joten en odottanut sitä myöskään Ollilta. Kiristin vain hartioilleni laskeutunutta Ollin takkia ja puhalsin viileää syysilmaa ulos keuhkoistani. Ei tämä hetki edes kaivannut sanoja.

"Muistatko sä, kun me nähtiin täällä ensimmäisen kerran?" Olli avasi suunsa, vaikka luulin että kysymykseni oli jo liikkunut tuulen mukana eteenpäin. Käänsin katseeni Ollin silmiin ja nyökkäsin hyväksyvästi. Muistelemaan tänne kai oltiin tultukin.

"Silloin alkoi se hirveän kylmä sade ja tuuli ja meillä ei kummallakaan ollut takkeja", Olli jatkoi kertomustaan hymy huulillaan. Keskityin kuuntelemaan, enkä keskeyttänyt edes pienten taukojen venyessä jo hieman pidemmiksi.

"Me kastuttiin läpimäriksi ensimmäisen minuutin sisällä. Sitten me tajuttiin vilkaista toisiamme ja räjähdettiin saman tien nauramaan. Siitä mä tiesin", Olli kertoi ja vetäisi minua lähemmäs lämmintä kehoaan, jos se enää oli mahdollista.

"Me käveltiin käsi kädessä sun luokse ja naurettiin koko matka", jatkoin Ollin kertomusta eteenpäin typerä hymy huulillani.

"Niin tehtiin", Olli komppasi ja vastasi hymyllä omaani. Tuohon hymyyn minä tasan kaksi vuotta sitten niin kovin rakastuin.

"Mistä sä tiesit, että mä olin se oikea?" Olli esitti vastakysymyksen ja siirsi silmilleni valahtaneita hiuksiani korvani taakse.

"E-en mä tiedä", kysymys tuli minulle täysin puskista ja yhtäkkiä tunsin oloni todella typeräksi, kun en osannut vastata itse luomaani kysymykseen.

"Sä sanotit sen jo niin kauniisti", jatkoin edelleen häkeltyneenä ja olin hukkua Ollin kasvoihin. Luoja, miten minun teki mieli suudella tuota miestä...

Taivas kuitenkin ehti ensin ja alkoi pudotella pisaroita Ollin kasvoille. Vilkaisimme molemmat sen suuntaan ja sen jälkeen jälleen toisiamme. Silloin räjähdimme jälleen nauramaan.

"Tällä kertaa meillä on sentään yks takki mukana", Olli totesi naurunsa keskeltä ja paransi jälleen sen asentoa harteillani. Luontoäiti oli selvästi suunnitellut tämän hetken tarkkaan...

"Ja se että se on sun takki, mutta mun harteilla vahvistaa mulle sen, että sä olet se oikea", tiivistin vihdoin omat tunteeni kysymykseen. Olli oli se oikea.

***
Sanoja: 392

No tulipas siitä ihanan siirappista🥰

Ps. Täytän tännään 20 eli saa onnitella😁🥳💕