We're fucking losing it || Blind Channel oneshots

Kaikki langat käsissä || TommixAleksi

Tommi

Se yksi kysymys muutti kaiken meidän välillä. Se yksi kysymys ja siihen johtaneet tapahtumat rikkoivat kaikki ystävyyden rajat. Enkä puhu nyt kliseisistä rakkauden tunnustuksista tai loputtomasta tuijostuskilpailusta, kun muut eivät huomanneet. Kysymys, joka minulle pitkäaikaisen ystäväni ja työkaverini puolesta esitettiin oli ehkä oudoin kysymys, joka minulle ollaan esitetty, vaikka olenkin tottunut vastaamaan muiden typeriin kysymyksiin.

Alkuun tilanne oli maailman normaalein. Olimme jääneet Aleksin kanssa viimeisiksi studiolle, mistä oli melkein jo muodostunut tapa. Aleksi hääräsi vielä koneensa kimpussa, vaikka kello lähenteli puolta yötä. Minä puolestani olin vallannut studion sohvan ja pidin tiivistä katsekontaktia puhelimeni kanssa. Minun osalta tämä myöhään studiolla viihtyminen ei niinkään liittynyt työhommiin. Halusin vain pitää Aleksille seuraa kunnes tuo koki olennaiseksi kotiin lähtemisen.

"Mua panettaa", Aleksi rikkoi pitkään jatkuneen hiljaisuuden. Yleensä me saatoimmekin viettää tunteja hiljaisuudessa, vaikka puhuinkin seuran pitämisestä. Ehkä olin enemmänkin henkinen tuki.

Tuon toteamus sai minut naurahtamaan, mutta en vaivautunut irroittamaan katsettani puhelimestani. Tämän tapaiset keskustelut olivat aivan normaaleja bändimme keskuudessa. Jaoimme kirjaimellisesti aivan kaiken yksityiskohtia unohtamatta.

"Voisitko sä auttaa mua?" Aleksi vastasi naurunpyrähdykseeni saaden hymyni hyytymään ja mielenkiintoni vaihtumaan puhelimesta muuhun. Kohtasin tuon vakavan katseen tuon ollessa kääntynyt työtuolillaan minua kohden. En osannut tulkita tuon kasvoista, oliko tuo tosissaan vai ei.

"Oikeesti?" Kysyin epäilevällä äänellä enkä vieläkään havainnut tuon kasvoilla minkään laista häivähdystä siitä, että tuo vitsailisi ja repeäisi pian nauramaan.

Sanallisen vastauksen sijaan sain Aleksin hajareisin syliini. Tuijotin tuota suu auki hämmennyksestä enkä tiennyt ollenkaan, mitä minun olisi kuulunut sanoa tai, miten minun olisi kuulunut reagoida. Päädyin siis vain odottamaan, että Aleksi tekisi liikkeen johonkin suuntaan. Tällainen jäätyminen ei kuulunut ollenkaan tapoihini.

"Oikeesti", Aleksi kuiskasi lopulta ja kumartui sentin päähän huulistani. Sykkeeni juoksi varmaan hengenvaarallisissa lukemissa enkä uskaltautunut liikauttamaan yhtäkään kehon osaani. Miten tällaiseen tilanteeseen oli tarkoitus reagoida?

Aleksilla sen sijaan tuntui olevan kaikki langat käsissä ja tuo piteli ilmeisesti käsissään minunkin karanneita lankojani. Tunsin, miten tuo tarttui käsiini ja vei ne varovasti lanteilleen. Minä en uskaltanut edes kunnolla pitää kiinni. Annoin vain käsieni levätä Aleksin määräämillä paikoilla. Miten tuo pystyikin olla noin varma otteistaan näin epäluonnollisessa tilanteessa?

Suloisen hymyn kera Aleksi kumartui jälleen lähemmäs huuliani ja teki vihdoin sen, mitä olin tavallaan jännityksellä odottanut koko tämän ajan. Tuo iski huulensa vasten huuliani ja kiersi omat kätensä niskaani. Tämän jälkeen meidän bändillä olisi välillään asioita, joita ei jaettu yksityiskohtia myöten...

***
Sanoja: 378

Minulla on langat hukassa🙋🏼‍♀️