We're fucking losing it || Blind Channel oneshots

Kynttiläillallinen || JoonasxNiko

Joonas

Valkoiset lakanat oli koristeltu ruusunterälehdillä ja huoneen valaistus oli asetettu minimiin. Ympäri elokuvan romanttista kohtausta muistuttavaa miljöötä oli ripoteltu ledkynttilöitä. Kai asiasta vastuussa olevalla henkilöllä oli selkeä käsikirjoitus tulevista tapahtumista ja käsikirjoituksessa oli tarpeeksi monta kohtaa, jotka olisivat voineet aiheuttaa tulipalon, jos rekvisiittana olisi toiminut oikeat kynttilät.

Niko, josta tapasin myös käyttää nimitystä poikaystävä oli patistanut minut Tommin kanssa kaupungille, jotta hän saisi valmistaa romanttisen kynttiläillallisen. Romanttisuus ja kokkaustaidot eivät varsinaisesti ole mainittuna vahvuuksissa Nikon ansioluettelossa, joten hämmennyin itsekkin siitä, etten ollut osannut epäillä tuon puheita. En ennenkuin minut johdatettiin keittiön sijasta makuuhuoneeseen, jossa sijaitsi ihan omanlaisensa kynttiläillallinen. Sanan romanttinen voisi kyllä miinustaa pois laskuista, jos miestäni yhtään tunsin.

Turhan kauan en saanut ihastella luomusta tai sen tekijää, kun tunsin jo silkkisen nauhan peittävän silmäni. Vaikka tiesin Nikon dominoivan osan sängyssä, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun yksi tai useampi aisteistani vietiin, tunsin säpsähtäväni Nikon käsien kiertyessä ympärilleni takaapäin. Joka kerta tuon kosketus sai kehossani aikaan samanlaisen tunteen kuin ensimmäisillä treffeillämme. Silloin, emme tosin harrastaneet näin jänniä leikkejä, mutta tunne vatsassani oli jokatapauksessa sama.

Tunsin ensin kuumat huulet niskassani ja tututuksi tulleiden käsien kutkuttavan liikkeen ympäri kehoani. Olin naurettavan helppo tällaisissa tilanteissa ja Niko tiesi sen varsin hyvin. Montaa huomionosoitusta tuon ei tarvinnut keholleni tehdä, kun olin jo täysin lämmennyt ja valmis tuon käsittelyyn. Tiesin kuitenkin tuon hitaista käsien ja huulten liikkeestä, ettei tuolla ollut kiire mihinkään. Härnäisi minua varmasti äärirajoille asti...

"Mee sängylle selälleen", kuulin Nikon kuiskaavan aivan korvani juuressa tavalla, joka sai koko kehoni kihelmöimään. Tunsin Nikon äänensävystä, ettei tuo ollut pelkästään kehotus. Se oli käsky.

Heittäydyin sängylle selälleni ja tunsin ruusunterälehtien jatkavan matkaansa sängyltä lattialle. Nikon työntulos olisi mitä luultavimmin aamuun menessä täysin tuhottu, mutta tieto oli varmasti käynyt myös Nikon mielessä tuon valmistellessa yllätystään. Toivottavasti tuo oli edes kuvannut luomuksensa. Muuten tuon silmät olisivat ainot, jotka siitä pääsivät nauttimaan, jos minun 20 sekunnin silmäilyäni ei laskettu. Olisin jopa huomauttanut tuolle kuvan ottamisesta, mutta tilanteen jännitys sai minut pysymään vaiti. Joko Niko olisi ikuistanut kuvan nyt, kun minä lojuin terälehtien keskellä silmät sidottuina tai vaihtoehtoisesti tuo olisi rankaissut minua siitä, että avasin suuni ilman lupaa...

Kuulin miehen kolistelevan vaatekaapin suunnilla ja odotin malttamattomana tuon seuraavaa siirtoa. Housuni olivat alkaneet kiristää jo ikävästi ja yritin helpottaa kasaantuvaa painetta painalla jalkojani yhteen. Kuten sanottu olin naurettavan helppo Nikon käsissä.

Ikuisuudelta tuntuneen hetken kuluttua tunsin sängyn painuvan aavistuksen alaspäin ja Nikon aukaisevan tiukasti yhteen painuneet raajani. Huokaisin turhautumistani ja tunsin seuraavalla hetkellä paidan häviävän päältäni ja metallisten käsirautojen kiinnittyvän ranteisiini. Tuo tykkäsi lajittoman paljon varastaa minulta kaikki aistini näissä tilanteissa.

"Mä hommasin sulle ystävänpäivälahjan", kuulin Nikon hymähtävän tyytyväisenä ja hivellen samalla edellen farkkujen peitossa olevia reisiäni. Armahtaisit nyt edes sen verran, että päästäisit minut tuosta vaatekappaleesta eroon.

"Mikähän se semmonen mahtaa olla?" Kysyin varautuen ja pyörittelin päässäni eri vaihtoehtoja. Tähän tilanteeseen se epäilemättä oli liitettävissä...