You give me that feeling || Larry Stylinson in finnish

Part 19

Holaa :) Haha alan tästä lähtien tervehtiin aina eri kielellä :D no en oikeesti :D

Mutta tässä on uus luku, tuli aika myöhään mut tuli kuitenkin :) Jatkuu huomenna :)

__

Louis

Harry johdatti meidät isoon maataloon. Astuimme isoon eteiseen ja ihmettelin mitä oikein teimme täällä. Ei ollut hajuakaan.

"Olemme täällä!" Harry huudahti ja laski laukkunsa lattialle. Sitten alkoi kuulumaan koiran askeleita ja hetken päästä vielä pennulta näyttävä collie tallusteli luoksemme.

"Heei pikkuinen." Harry sanoi ja kyykistyi alas.

"Harry, onpa mukava nähdä sinua." Keski-ikäinen mies sanoi eteisen ovelta. Käänsimme molemmat katseemme sinne päin. Harry nousi seisomaan ja halasi miestä tämän tullessa luoksemme.

"Ja tässä on tämä sinun kertomasi komistus." Mies sanoi ja halasi minuakin tiukin ottein.

"Te tunnette siis?" Sanoin kysyvästi aivan hiljaa. Kysymys oli tarkoitettu pelkästään Harrylle, mutta miehellä oli parempi kuulo kuin oletin.

"Olen tuntenut tämän kikkurapään jo hänen olessa 5-vuotias." Mies sanoi ja sekoitti Harryn hiuksia isolla kädellään. Harry näytti enemmän kuin kyllästyneeltä kiharapää nimitykseen.

"Ja olen muuten Mark." Mies sanoi ja kätteli kohteliaasti.

"Louis." Sanoin ja kättelin miehen kättä.

"Mutta tulkaa vain sisälle, keitetään kahvit." Hän sanoi sitten ja viittoi meitä peräänsä.

***

Olimme olleet Harryn kanssa jo jonkin aikaa kahden vieraassa keittiössä Markin lähdettyä hakemaan poikiansa futisharkoista.

"Haluan jo tietää mikä se yllätys on." Mainitsin jälleen kerran.

"Usko pois, kohta saat tietää." Harry sanoi ja virnisti.

"Pojat! Täällä ollaan!" Mark huusi jostakin ja pian hän ilmestyi keittiöön. Kahdet askeleet kuuluivat portailta. Luultavasti hänen poikansa.

Mark istahti sitten takaisin kanssamme pöytään. Huomasin hänen antavan Harrylle jonkinlaisen katseen ja Harry nyökkäsi takaisin. Mitä ihmettä oli tekeillä?

"No kertokaahan nyt vielä kuinka oikein tapasitte?" Mark kysyi ja katsoi hymyillen meitä molempia. Vilkaisimme Harryn kanssa toisiamme katseella, "kumpi kertoisi?" ja sitten Harry osoitti itseään.

"Louis tuli clubille töihin ja ei siinä oikein muuta tarvittu." Harry kertoi lyhyesti ja vilkaisi minua hymyillen. Olen edelleen hyvin kiitollinen Harryn isälle hänen palkatessa minut.

"No niin, sepä kiva." Mark nyökkäsi hymyillen. Hän vaikutti todella kivalta tyypiltä. En oikeastaan tiennyt mistä hän ja Harryn tunsivat. Epäilin suuresti Harryn isän ja Markin olevan kavereita. Ainakin olivat samaa ikäluokkaa.

"Oletteko valmiita?" Mark kysyi sitten. Katsoin kysyvästi Harryä, mutta hän vain virnisti.

"Olemme." Harry nyökkäsi sitten ja nousi ylös. Tein samoin ja lähdin kävelemään heidän perässä eteiseen.

"Louis, oli mukava tavata sinut. Pitäkäähän mukava ilta." Mark sanoi ja halasi meitä molempia.

"Kiitos." Sanoin ja hymyilin.

"Kiitos kaikesta ja nähdään taas." Harry sanoi. Mark nyökkäsi hymyillen ja poistui sitten eteisestä. Laitoimme Harryn kanssa kengät jalkaan ja hän nosti laukkunsa olkapäälle. Mitähän sielläkin mahtoi olla?