You give me that feeling || Larry Stylinson in finnish

Part 8

Heei :)
Uusi luku :)
Seuraava luku tulee joko perjantaina, tai sitten vasta viikonlopun jälkeen, koska lauantaina meen helsinkiin jee 1D:n keikka :D Ja sitä on ootettu!!
Mutta lukaskaapa tää nyt ;)

__

Harry

Avasin silmäni ja katsoin ympärilleni. Näin Louisin ensimmäisenä. Hän istui sängyn reunalla ja näytti mietiskelevän jotakin.

"Hei." Sanoin ja nousin istumaan.

"Huomenta unikeko tai oikeastaan iltaa." Louis virnisti ja kääntyi minuun päin.

"Nukuinko kauan?" Kysyin.

"Muutaman tunnin." Louis sanoi ja kömpi viereeni.

"Miksi et herättänyt?" Ihmettelin ja yskäisin. Suuni oli aivan kuiva.

"Nukuit niin sikeästi, joten en viitsinyt. Otatko mehua?" Louis kysyi lopuksi ja ojensi mehulasin käteeni.

"Kiitos." Sanoin ja join lasin melkein heti tyhjäksi.

"Oletko ihan okei?" Louis kysyi sitten ja suukotti poskeani.

"Olen." Nyökkäsin. Kurotin yöpöytää kohti ja laskin tyhjän lasin siihen.

"Mutta minulla on kamala nälkä." Sanoin sitten ja naurahdin kuullessani mahani kurnivan kovaan ääneen.

"Hmm, pitäisikö sille ongelmalle tehdä jotain?" Louis virnisti. Hän kiipesi päälleni ja painoi huulensa hellästi omilleni.

"Tarkoitin, että haluan ruokaa." Huomautin.

"Kuulin kyllä, saat ensin alkupalan." Louis kuiskasi korvaani ja suuteli jälleen huuliani, mutta ei yhtä hellästi. Sitten hän liikutti huulensa kaulalleni ja vielä takaisin huulilleni.

"No niin, eiköhän mennä." Hän sanoi sitten ja nousi päältäni.

"Mitähän sinunkin päässäsi oikein liikkuu?" Kysyin naurahtaen ja nousin Louisin perässä ylös sängystä.

"Jaa-a, kuka senkin tietää... Tulehan nyt" Hän sanoi sitten ja avasi huoneen oven.

***

Olimme istuneet Louisin kanssa jo jonkin aikaa keittiön pöydän ääressä. Suunnittelimme viikonloppua, siitä tulisi mahtava. Oli mukava päästä Louisille ja pois täältä hetkeksi. Ilmeeni muuttui välittömästi kun näin Chelsean kävelevän keittiön ohi. Hän vilkaisi meitä, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän vain hymyili. Tällä kertaa en kuitenkaan hymyillyt takaisin. En jaksanut esittää enää kilttiä naapurin poikaa. Vai olenko koskaan sellainen ollutkaan?

Louis kohotti kulmiaan kysyvästi pöydän toiselta puolelta.

"Chelsea." Sanoin hiljaa hänen mentyä jo hetki sitten pois keittiön ovelta.

Louis nyökkäsi, mutta hymyili sitten.

"En jaksa enää odottaa, että äiti näkee sinut." Hän sanoi vaihtaen puheen aiheen takaisin siihen, mistä hetki sitten keskustelimme.

"Olet suloinen kun olet innoissasi." Sanoin.

"Heeeii." Louis sanoi.

"Mitä? Olet oikeasti" Sanoin ja naurahdin.

Join teeni loppuun ja nousin pöydän äärestä.

"Käyn suihkussa nyt. Mitä jos sen jälkeen katsotaan elokuva?" Ehdotin.

"Kuulostaa hyvältä." Louis nyökkäsi.

"Hei muuten, en haluaisi taas lannistaa, mutta miksi Chelsea yli päänsä pyörii täällä?" Hän kysyi vielä.