You give me that feeling || Larry Stylinson in finnish

Part 26

Mooi kaikki :)

Tässä on tämän päivän luku :)

Ja hei kiitos kaikille suunnattomasti jälleen kerran ihanista kommenteista, ootte ihania kun jaksatte kirjottaa niin pitkiä palautteita ♥

Jatkuu jälleen huomenna ;)

__

Harry

Avasin silmäni kehnosti ja katsoin ympärilleni. Missä hemmetissä oikein olin? Sitten kaikki muistui mieleeni.

"Louis! Missä Louis on? Minun täytyy...."

"Otahan rauhallisesti." Vaalea takkiseen pukeutunut nainen sanoi ja kiiruhti sänkyni luokse.

"Poikaystäväni! Onko Louisilla kaikki hyvin?" Kysyin hätääntyneenä ja nousin istumaan. Selkääni sattui ja päätäkin huimasi.

"Sinun täytyy nyt levätä. Olet onnekas, koska selvisit ilman murtumia." Lääkäri sanoi ja painoi minut takaisin makuuasentoon.

"Haluan vain tietää onko Louisilla kaikki hyvin? Onko hän täällä? Louis Tomlinson?" Kysyin. Lääkäri nyökkäsi.

"Hän on viereisessä huoneessa ja hänen pitäisi herätä tuota pikaa." Lääkäri kertoi. Huokaisin syvään. Ehdin pelätä jo pahinta.

"Harry rakas! Luojan kiitos." Kuulin äitini äänen. Hän tuli nopeasti huoneen ovelta luokseni ja tapansa mukaan suukotti poskeani.

"Olet hereillä." Hän sanoi ja hymyili haikeasti.

"Kaikki on hyvin äiti, ei mitään hätää." Sanoin.

"Tulemme pian tekemään tarkastuksen." Lääkäri sanoi ja lähti huoneesta.

"Onko Jay täällä?" Kysyin. Äitini nyökkäsi.

"Mitä oikein tapahtui? Muistan vain Louisin syöksyvän mäkeä alas ja itse törmäsin johonkin ja...." Selitin taukoamatta.

"Rauhoitu. Hengitä rauhassa." Äiti sanoi ja silitti kädellään jalkaani peiton päältä.

"Poliisi tutkii parhaillaan asiaa, se mitä nyt tiedetään, kyseessä oli autotapaturma. Mutta tärkeintä on, että te pojat olette kunnossa." Äiti kertoi.

"Entä sattuiko kenellekään muulle mitään?" Kysyin.

"Kaikki selvisivät hengissä." Äitini nyökkäsi.

Helvetin riita, ajattelin. Mitään tällaista ei olisi koskaan tapahtunut jos koko riitaa ei olisi syntynyt. Louis ei anna minulle ikinä anteeksi. Olin siitä aivan varma. Tämä oli jo toinen kerta kun satutan häntä, vaikka tarkoitukseni oli vain suojella häntä.

"Haluatko jotakin syötävää?" Äitini kysyi sitten.

"Ei kiitos, ei tee nyt mieli." Sanoin ja pudistin päätäni.

Louis

Tuijotin paketissa olevaa kättäni. Siihen sattui valtavan paljon. Eniten silti kaikki tämä oli aivan helvetin raskasta henkisesti. Muistan kaiken mitä ennen onnettomuutta tapahtui. Muistan miten syöksyin sitä kamalaa jyrkkää mäkeä alas, mutta sen jälkeen ainoa muistikuva on tämä sairaalan huone. Olin ties kuinka monta tuntia aivan toisessa maailmassa. Oli jo kuulemma ilta.

Vierailu aika oli loppunut muutama tunti sitten. Äitini oli ollut koko ajan luonani. Se onneksi helpotti asiaa edes vähän. Muuten olin aivan rikki. Yritin esittää äidille mahdollisimman reipasta, mutta tosi asiassa kaikki on päin helvettiä. Elämäni on pilalla. Ja kaikki tämä vain koska Harry...