You give me that feeling || Larry Stylinson in finnish

Part 30

Heeei kaikki ihanat :)

Ette tiedäkään kuinka haikeeta oli kirjottaa noita viimesiä sanoja tähän lukuun. Tää tosiaan on nyt viimeinen luku tätä ficciä :'( Mutta onneks vielä tulee epilogue ja se tulee huomenna! ♥

Ja sitten torstaina alkaa uus fic! Oon siitä tosi innoissani ja oon varma, että tekin tuutte tykkäämään siitä! :)

Tää onkin aika pitkä luku (noin 2600 sanaa huhhuh) ja tätä oli niin ihana kirjottaa ♥ Joten nauttikaa tekin lukemis osuudesta ;)

__

Osa 2/2

Louis

En tiennyt minne olimme menossa. Matka oli kestänyt tähän mennessä jo puoli tuntia ja pian olimme kuulemma perillä. Auto kääntyi sitten oikealle jonnekin pihalle. Paikka ei näyttänyt yhtään tutulta.

"Olemme perillä, herra Styles." Kuski sanoi edestä.

"Kiitos paljon." Harry nyökkäsi ja avasi puoleisensa oven.

"Kiitos." Kiitin omasta puolestani ja nousin ulos autosta Harryn jälkeen. Vai pitäisikö sanoa limusiinistä?

Harry katsoi minua hymyillen ja otti kädestäni kiinni. Limusiini lähti edestämme ja eteemme paljastui iso rakennus.

"Minne olet minua oikein viemässä?" Kysyin ja katsoin rakennusta. Se näytti ravintolalta. Sitten tajusin katsoa oven yläpuolella olevaa kylttiä. Totta kai ravintolalla olisi nimi. Ja jep, se oli ravintola. Luultavasti kaupungin kallein ravintola.

"Mennään niin näet." Harry sanoi sitten ja lähti kävelemään minä hänen perässään.

Päästyämme oven luokse, Harry avasi sen ja päästi minut ensimmäisenä sisälle.

"Kiitos rakas." Sanoin hymyillen. Katsoin ympärilleni. Ravintola ammotti tyhjyyttä. Kaikki pöydät olivat tyhjiä eikä ketään liikkunut koko ravintolassa. Huomioni kiinnitti yksinäinen pöytä vasemmalla, minkä ympärys oli koristelu ilmapalloilla ja serpentiinillä. Pöytä oli katettu todella nätisti ja musiikki taustalla lisäsi kivasti tunnelmaa.

"Olet varannut ravintolan vain meille, etkö olekin?" Kysyin kun lähdimme kävelemään kohti kyseistä pöytää.

"Olen." Harry nyökkäsi ja virnisti. En todellakaan voinut uskoa tätä. Tästä syntymäpäivästä tulisi paras ikinä. Pelkästään jo Harryn olemassa olo teki siitä täydellisen ja kaikki tämä siihen lisättynä.

"Istuhan alas." Harry sanoi ja veti tuolia kauemmas pöydästä, jotta mahtuisin istumaan. Katsoin häntä hymyillen ja istahdin alas. Harry kiersi pöydän toiselle puolelle ja istui minua vastapäätä.

"Hyvää päivää." Tarjoilija vierestämme tervehti.

"Hyvää päivää." Sanoimme takaisin Harryn kanssa yhtä aikaa.

"Lounas on pian valmis, kuten toivoitte." Hän sanoi ja katsoi ensin Harryä, sitten minua.

"Kiitos paljon." Harry sanoi kohteliaasti. Tarjoilija nyökkäsi hymyillen ja lähti luotamme.

"Olet tosiaan suunnitellut kaiken." Sanoin ja katsoin rakastani silmiin. Hän näytti puvun takissa niin vastustamattoman hyvältä, että olisi tehnyt mieli vain työntää hänet vasten seinää ja... No ehkä jaksan odottaa iltaan asti.

"Onhan syntymäpäiväsi." Hän sanoi hymyillen.

"Miten edes ansaitsen tätä? Olet liian ihana." Sanoin.

"Todellakin ansaitset, sinä jos joku." Harry sanoi ja laittoi käden pöydän päällä oman käteni päälle.

***