Eripari sukat

5. Kaksi kännikalaa

I failed as a person, I'm a dinosaur now.

[MILO]

"Miku hei,"

Mä en irroitanut katsettani meneillään olevasta Clash Royale matsista vaan huikkasin lyhyen 'joo':n takaisin Samuelille. AKA Sampalle, Akselin isoveikalle, joka asui Akselin kanssa samassa kämpässä ja joiden kanssa mä hengasin varmaan vähän turhankin usein. Akseli ei ees ollu himassa vaan ajelee kaupungilla. Ite en jaksanu lähtee messii vaikka perjantai oliki.

Parvekkeen ovesta virtasi kämppään viileetä ilmaa ja pieni röökin katku Sampan johdosta.

"Tääl on joku mimmi kohta pulassa."

Sen vakava äänensävy sai mun katseen vihdoin nousemaan ylös. Samppa katseli jonnekkin kadulle rööki peukalon ja etusormen välissä hehkuen. Mä nousin ylös ja siirryin itsekkin kalusteettomalle parvekkeelle.

Alhaalla kadulla räyhäsi kaksi kännikalaa kaljatölkit käsissään. Mä tunnistin toisen niistä Sampan ja Akselin naapuriksi Eeroksi. Vanha ja raihnas mies, jota tuskin koskaan näki selvinpäin. Se ukko eli ihan omissa maailmoissa. Nyt sitä töni joku yhtä alkoholisoituneelta vaikuttava partavallu.

"Missä?" mä ihmettelin, kun en nähnyt ketään muuta. Samppa nyökäytti päätään K-marketin suuntaan kauemmas, muutaman puun takana häämöttävälle kävelytielle.

Sieltä katua tähän suuntaan kävelevä tyttö ei näytännyt kuulleen saati huomanneen pihalla meneillään olevaa älämölöä. Sillä oli huppu päässä ja katse puhelimessa.

"Eeron tuntien se ei päästä ohi noin vaan. Alkaa heittää flirttiä satapros." Sampan kulmat kurtistuivat, kun se palautti huomionsa kaksikkoon meidän alapuolella.

Se oli vetänyt päähänsä jostain kaapinperukoilta löytyneen pipon ja sen mustareunaiset rillit huurustui aina sen uloshengittäessä. Se oli Akselin kanssa ihan yhtä urheilullinen mutta vaan vähän rennompi. Sitä ei haitannu vaikka siltä jäi muutamat treenit väliin.

Mä loin vielä viimeisen vilkaisun Eeroon ennen kuin käännyin ympäri ja astuin takaisin sisälle.

"Mä käyn tsekkaa."

"Joo."

Vedin takin niskaan ja painuin rappukäytävään. Hyppelehdin rappuset aina neljännestä kerroksesta ensimmäiseen asti. Täällä oli kyllä hissi mutta se oli lähes aina rikki.

Mä vilkaisin mun puhelimen kelloa.

21.45

Harpoin örveltävien miesten ohi ja seurasin niitten "tappelemista". Niistä ei olisi vaaraa kärpäsellekkään, mutta limaisia kommentteja ei pystynyt estämään. Oltiin Sampan kanssa todistettu useemmankin kerran, kun Eero oli päissään pysäyttänyt ohikulkevan matkan ja alkanut sönköttää jotain turhaa paskaa.

Mun huomio kiinnittyi seuraavaksi kännykännäytön valon valaisemiin kasvoihin, ja mä olin kompuroida omiin jalkoihini.

Eden??

Mun piti pari kertaa räpäyttää mun silmiä uskoakseni näkemäni, mutta totta se oli. Eden tallusti verkkaisesti mua kohti kuulokkeet korvissa ja katse puhelimen näytössä.

Paska.

Mun rohkeus mureni dominon tavoin kasaan. Viimeks mä näin sen eilen siellä hallilla. Eikä se menny ihan putkeen. Mulle vaan tuli ihan puskista se, että se ei tiennyt faijan kuolemasta. Se oli tosi vaikee juttu mulle enkä mä tykännyt puhua siitä. Siksi mä menin ihan lukkoon ja vaikutin varmaan kusipäältä.