Eripari sukat

9. Emmä oo sellanen

"They hate each other."

"No, they don't. Not really."

[EDEN]

Mä ähkäisin, kun hävisin toistamiseen saman tason Candy Crushissa. Mun piti alottaa uusiksi koko peli, kun mä unohin ne mun tunnus hommelit. Olin vasta tasolla kakskyt. Tää oli kyllä harvinaisen tylsä peli mutta odotellessa ihan kiva.

Mä olin ollut kerrankin ajoissa. Sovittiin, että nähään kuudelta ja mä olin ollut täällä jo varttiavaille, vaikka tiesin Milon olevan myöhästelijä. Se jätkä ei ikinä tuntunut osaavan olla ajallaan. Mä itse sen sijaan en vaan fyysisesti pystynyt enään istumaan kotona paikoillani.

Lala ja mä oltiin molemmat otettu tavoitteeksi Milon nykyisen elämäntilanteen tason selvittämisen. Lala sai idean siitä, kun mä selitin sille siitä miten mua stressasi jos Milo oikeesti oli väkivaltanen nykyään. Joten me oltiin lyöty Lalan kanssa kättä päälle siitä, että jos se oli, niin me käännettäis selät koko porukalle ja jatkettais kaksineloa. Se helpotti mun jännitystä vähän.

Tosin tällä hetkellä mä olin ihan hermoraunioina, sillä mä olin päättänyt kysyä Milolta niistä huhuista mitä siitä liikkui.

Lala taas oli hermoraunioina, kun mä kerroin mitä perjantaina oli käynyt. Hetken se mulle mökötti siitä, että en heti laittanut sille viestiä mutta leppyi aika nopeaan.

"Heipodei,"

Mä hätkähdin säikähtäen ja irroitin katseeni pelistä. Milo seisoi mun edessä kädet taskuissa. Vino hymy huulillaan.

"Mistä sä siihen tupsahdit?" mä kysyin sydän yhä pamppaillen ja vilkaisin ympärilleni. Mun katse kiinnittyi harmaaseen Volvoon tienvarressa ja sieltä kuikuileviin päihin.

Milo astui mun katseen eteen ja sai mun huomion nousemaan takaisin itseensä. Sen hiukset oli ihan hassusti. Sojotti vähän joka suuntaan niin kuin se olisi juuri föönannut ne. Lisäksi ilmassa leijaili joku todella kalliin tuoksuinen hajuvesi. Laventelin ehkä.

"Tuolta kaukaa mäkien takaa."

Mä kohotin laiskan huvittuneena mun kulmia ja nyökäytin sitten mun päätä sen hupparia kohti.

"Mistä lähtien sä oot käyttäny hajuvettä?"

Milon kulmat kurtistui hämmennyksestä. Se ei sanonut mitään. Tuijotti vaan hölmistyneenä, joten mä aloin itsekkin epäilemään mun hajuaistia.

"Hajuvettä?" se lopulta töksäytti.

"Nii? Eiks toi oo hajuvettä?" mä ihmettelin.

Yhtäkkiä se sitten näytti tajuavan ja haistoi omaa paitaansa saaden mut nauramaan. Miks ihmeessä se oli nii hämmentyny?

"Aaa tää. No harva ala-asteella käytti hajuvettä", se päti lopulta ja mä kohautin mun olkia. "Totta."

Milo jäi vielä suoristelemaan paitaansa jotenkin nyrpeä ilme kasvoillaan. Mä katselin sen touhuja huvittuneena kunnes kysyin: "Sulla varmaan oli se pöytävaraus?"

Sen katse ponnahti muhun.

"Pöytävaraus?"

Mä nyökkäsin empien ja hypistelin mun puhelinta.